FitDogWay

For the wellbeing of all dogs

Sivu 2/4

Triathlonia ja joogaa nelijalkaisten kanssa                    

Minulta on muutaman kerran pyydetty blogikirjoitusta siitä minkälaisia vinkkejä voisin antaa kuntoiluun yhdessä koirien kanssa. Toivottavasti joku saa tästä kirjoituksesta ajatuksia omaan harrastamiseensa !

Vähän taustaa aiheeseen: Olen koirien lisäravinteita valmistuttavan yrityksen, FitDog Finland Oy:n, perustaja ja toimitusjohtaja ja olen aina ollut kiinnostunut niin liikkumisesta kuin koiristakin. Myös terveet elämäntavat ja hyvä ravinto kiinnostavat minua ja olivat yksi syy siihen miksi aikoinaan halusin perustaa yrityksen, joka kehittää koirien hyvinvointia edesauttavia lisäravinteita. Vuosien varrella minulla on ollut hyvin erilaisia koiria ja olen harrastanut niiden kanssa monenlaisia lajeja. Viime vuosina useastakin syystä johtuen aktiivinen koiraharrastaminen kilpailuineen on jäänyt ja olen keskittynyt nauttimaan koirieni seurasta muutoin.

lenkki2
                                 Lauma juoksulenkin jälkeen

Viimeisen vuoden aikana olen innostunut triathlonista ja osallistuinkin tänä kesänä ensimmäisen kerran triathlonkilpailuihin. Heinäkuun alussa suoritin Vierumäellä perusmatkan sisältäen 1.5km uintia, 40km pyöräilyä ja 10km juoksua. Elokuun puolessavälissä osallistuin kotikaupungissani Turussa järjestettyyn sprinttikilpailuun, jossa matkana oli 750m uintia, 20km pyöräilyä ja 5km juoksua. Triathlon on monipuolinen ja hieno laji mutta siinä kehittyminen vaatisi määrällisesti aika paljon harjoittelua. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin kotona 6 koiraa; 4 karkeakarvaista mäyräkoiraa sekä groenendael ja malinois. Koiratkin on ehdittävä liikuttamaan ja olenkin pyrkinyt keksimään keinoja, joilla voisin yhdistää oman ja koirieni liikkumisen.

Koiristani nuorin on 2,5 vuotias käyttölinjan malinois Tämä on Formula eli Ässä. Ässä on nimensä mukaisesti Formula ja aina innokas ryhtymään minun kanssa mihin vain. Koiristani Ässä osallistuukin eniten minun liikuntahetkiini eri lajien parissa eli Ässä on mahdollisuuksien mukaan mukana juoksemassa, pyöräilemässä sekä uimassa. Muut koirat osallistuvat lähinnä kävelyille ja juoksulenkeille. Lisäksi juoksutan mäyräkoiria Kickbikella eli potkupyörällä.

Kun aloitin triathlonharjoittelun kesällä 2014 en osannut/pystynyt/jaksanut uida vapaauintia 25 metriä enempää kerrallaan. Räpiköin allastreenien lisäksi mökillä meressä ja Ässä pyöri ympärillä henkivartijana… Käytän pidemmissä uitoissa Ässällä pelastusliiviä, itselläni on avovesiuinnissa märkäpuku joka helpotti kovasti, kun en jaksanut kunnolla uida. Onneksi Ässä oli tukena ja turvana !

blogi1

                            Ensimmäisiä uintikertoja kesällä 2014

melomassa

Ässää olen uittanut myös kanootin vierellä, joka on tämäkin loistava kuntoilutapa niin itselleni kuin koirallekin.

Triathlonpyöränä minulla on maantiepyörä ja kun treenaan tällä pyörällä, en pysty ottamaan koiria mukaan. Pidän kuitenkin erittäin paljon myös pyöräilystä maastossa ja näillä lenkeillä Ässä pyyhältää mukanani maastopyörän rinnalla. Poljen hiekkatietä ja metsäpolkuja ja Ässä kiitää vierellä vapaana. Ässä on nöyrä ja tottelevainen koira, joten sen hallinta myös pyörän päältä onnistuu hyvin. Mäyräkoiristani en menisi tässä suhteessa takuuseen…

ässä1

Juoksutreeneissä saatan lähteä joskus lenkille jopa niin, että vetovyössä on kiinni 4 tai 5 koiraa. Tämä menee kyllä lähinnä jarrutteluksi ja kroppa kipeytyy,  joten useimmiten minulla on isot koirat vapaana ja pikkukoirat vetovyössä juoksulenkeillä. Juoksen mielelläni myös umpimetsässä Ässän kanssa kahdestaan ja silloin koira on taas vapaana.  Näiden juttujen lisäksi teemme tietysti normaaleja kävelylenkkejä ja metsässä samoilua jotka ovat kaikki loistavaa harjoittelua myös triathlonia varten. Nautin myös kovasti hiihtämisestä ja viime keväänä olinkin mökillämme Kuuusamossa lähes 2 viikkoa, jossa Ässän kanssa hiihdettiin niin laduilla kuin metsän keskelläkin päivittäin.

hiihto2

 

Suosittelen reippaille kävelylenkeille, juoksuun ja hiihtoon vetovyötä joustavalla narulla. Näin omat kädet ovat vapaana ja on paljon miellyttävämpää liikkua. Itselläni on käytössä Non-Stopin norjalaiset vetovarusteet näihin hommiin.

Viime vuosina olen innostunut hurjasti myös henkisen puoleni kehittämisestä fyysisyyden ohella.  Joogaan ja meditoin lähes päivittäin. Joogamatollani on välillä ruuhkaa, kun koirat ”osallistuvat” omalla tavallaan…

blogi3

 

Yhteenvetona sanoisin että monipuolinen liikkuminen yhdessä koiran kanssa on mahdollista. Useimmat koirat nauttivat kävelyn ohella myös juoksemisesta ja mäki/rapputreenithän voi vetää läpi yhtä hyvin yhdessä koiran kanssa kuin yksinkin. Kyllä meistä useimmat koiralleen häviävät kunnossa, kun viivalle lähdetään…

Mielestäni hankalinta koiran kanssa liikkumisessa on se, jos koiria on monta eikä kaikkia pysty pitämään vapaana. Silloin joutuu tekemään valintoja siitä kuka milloinkin lähtee lenkille. Ja luonnollisesti talven mittaan karsiutuvat pois yhdessä pyöräily ja uinti. Mutta toivotaan että lumiset kelit mahdollistavat hiihtämisen tai lumikenkäkävelyn ensi talvena.

ässä

FitDog on suunnittelemassa yhteisiä liikuntaryhmiä koirille omistajineen, laitamme tästä lisätietoja heti kun saamme suunnitelmat valmiiksi !

Ihanaa aurinkoista loppukesää kaikille !

 

Laura Heinonen
&
Luka, Ässä, Kiukku, Kerttu, Wilja ja Piki

Instasta voi seurata elämääni koirieni kanssa jatkossakin: https://instagram.com/laurahheinonen/

mäykyt

 

 

Ennätysnuorena käyttövalioksi !

Jan Billgrenin ja Tiina Loimupalon itäsiperianlaika Urpon Brage on kautta aikojen kaikista hirvikoirarotuun kuuluvista koirista nuorin käyttövalion arvon saavuttanut koira. Brage oli 10kk 27 päivää, kun se saavutti Suomen käyttövalion arvon, Norjan käyttövalioksi koira tuli 11kk 22 päivää ikäisenä ja Ruotsin käyttövalioksi 1 vuoden ja 1 päivän ikäisenä.

IMG_2475

Jan kertoo metsästyskaveristaan:

”Urpon Brage on hankittu vuonna 2014 Petri Kärenlammelta Urpon kennelistä. Olin etsinyt oikeantyyppistä itäsiperian laikaa jo jonkin aikaa. Tarvitsin kipeästi uuden metsästyskoiran sillä edellinen koirani Honkikorven Kaato (C.I.B POHJ KVA POHJ MVA FIN MVA FIN KVA SE MVA SE KVA NO MVA NO KVA EE MVA EEV-10) kuoli traagisesti jäätyään auton alle metsästystilanteessa. Joten löysin tämän uuden metsästyskaverin juuri sopivaan aikaan !

Olen metsästänyt isäni opissa jo pikkupojasta lähtien ja sain oman ensimmäisen metsästyskoiran vuonna 1979. Olen aina pitänyt oikeanlaista ruokintaa ja fysiikan treenaamista yhtenä tärkeimmistä tekijöistä, kun halutaan rakentaa menestyksestä metsästyskoiraa. Kukaan, ei koira eikä ihminen ei pysty hyvään suoritukseen väsyneenä tai huonokuntoisena. Kovaan rasitukseen joutuvalle metsästyskoiralle oikea ruoka ja lisäravinteet ovat erittäin tärkeitä.

Uskon, että koirat joilla on hyvä perimä yhdistettynä oikeanlaiseen treeniin ja ravintoon, voivat tulla menestyneiksi koiriksi siinä lajissa mihin ne on kehitetty. Aloitan omien koirieni treenaamisen hyvin nuorena mutta kevyesti ilman painetta. Pennuilla keskityn paljon leikkimään metsässä. Annan koirilleni todella paljon aikaa ja kokemuksia metsällä sekä panostan niiden ruokintaan – näin ne kehittyvät hyvin!

Minun on tarkoitus aloittaa Urpon Bragen kanssa myös Big Game metsästys tänä syksynä kuten karhun ja villisian metsästys. Olen sitä mieltä että Laika on ja tulee jatkossakin olla rotu, jolla voi metsästää monipuolisesti Pohjoismaissa.

Urpon Brage ja Kennel Råbockens kiittävät FitDogia saamastaan kannustuksesta sekä mitä maittavimmista energy ja palautusjuomista! Meidän koirat ovat nyt käyttäneet tuotteita kolmen vuoden ajan viikoittain sekä metsästyskaudella päivittäin.

Nyt on jo kova treenikausi meneillään kun metsästyskausikin alkaa kuitenkin jo vajaan kolmen kuukauden kuluttua.

Terv.Tiina&Janne/ Kenne Råbockens

http://www.rabockens.net/

IMG_2473

 

Paimennus on vaativaa kestävyysurheilua

Ensin oli bordercollie, sitten tulivat kesälampaat. Näin kärjistettynä tutustuin paimennukseen harrastuksena kuusi kesää sitten.  Laji vei mennessään heti ensimmäisenä kesänä,  joten syksyllä 2009 laumaan liittyi tämän hetkinen ykköskoirani Magda. Jo harrastuksen alusta alkaen koimme ystäväni kanssa tärkeäksi yrittää oppia ymmärtämään lampaita mahdollisimman paljon sekä kehittämään itseämme koirien kouluttajana. Olen käynyt  kursseilla sekä Suomessa että Ruotsissa. Toistaiseksi hienoin kokemus on ollut treeni- ja kisamatka Brittein-saarille 2013. Koirani ovat päässeet tekemään tilakoiran töitä lammastilalla Rönnesissä.

1553482_725553570849691_3532018195240114863_o

Olin asettanut oman tavoitteeni paimennuksen suhteen siihen, että pystyisin joskus ajamaan Magdalla III-luokan rataa. Tämä tavoite toteutui syksyllä 2013 ja viime syksynä Magda ylitti kaikki odotukseni olemalla  Spky:n (Suomen Paimenkoira Yhdistys) SM-4! Magdan jäljille on työn alla kaikin puolin minulle haastavampi 2-vuotias Rhos.

Kesäkaudella ylläpidän koirien kuntoa normaalisti lenkkeilemällä ja uittamalla. Treenipäivinä käydään usein vain lyhyellä metsäkävelyllä. Aikaisempina talvina olen hiihtänyt ja vedättänyt Kicksparkia. Tänä talvena hajotin jalkani, joten koirien fysiikka ei ole paras mahdollisen. Magda on onneksi saanut säännölliset pidemmät kävelylenkkinsä,  sillä se on jo aloittanut kisakautensa. Rhosin kuntoa kohotetaan osittain treenien myötä.

575488_482710891800628_1899041489_n

PAIMENNUSKILPAILU

Paimennuskilpailut ovat kesälaji, joten sääolosuhteet voivat olla hyvinkin haastavat. Kisat ovat usein kaksipäiväisiä ja kestävät useita tunteja, mikä tarkoittaa sitä, että koirat viettävät paljon aikaa autossa. Joskus harvoin kisataan kaksi starttia päivässä.

Ylimmässä eli III-luokassa kilpailusuorituksen enimmäisaika on n.  11-13 min. Tavallisesti kisataan 4-5 lampaalla. SM-kisat ja tuplahakukisat kestävät 30 min. Alussa koira hakee lampaat ja hakumatka vaihtelee pellosta riippuen reilusta 200 metristä 500 metriin. Koira lähestyy lampaita kaartaen eli sen juoksema matka on huomattavasti pidempi kuin suora etäisyys lampaisiin. Koira tuo lampaat ohjaajalle ennalta määrättyä linjaa pitkin. Sen jälkeen koira kuljettaa lampaat triangelin muotoisen radan läpi, joka on yleensä minimissään 300-450 m. Ohjaaja seisoo lähetystolpalla ja ohjaa koiraa pilli- ja suullisilla käskyillä.  Kuljetus päättyy jakorinkiin, missä ohjaaja yhdessä koiran kanssa jakaa laumasta kaksi lammasta erilleen. Tämän jälkeen kaikki lampaat häkitetään ja täydessä kisassa viimeisenä irroitetaan eli singlataan laumasta yksi lammas. Erotettavat eläimet voivat olla ennalta merkittyjä.  Koiralla on suorituksen alkaessa 110 pistettä ja kaikki optimista poikkeava pudottaa koiran osa-alueista saamia pisteitä.

Koira työskentelee  kilpailusuorituksen aikana sekä fyysisesti että psyykkisesti lujilla, eikä ole tavatonta, että koira on suorituksen jälkeen todella väsynyt.  Muista lajeista poiketen tässä kilpailuvälineet eli lampaat asettavat koiraan lisäpainetta joka tekee suorituksesta henkisesti kuormittavamman. Jos koira on työstänyt itselleen haastavaa ryhmää, se voi olla radan jälkeen todella loppu, vaikka se ei olisi joutunut juoksemaan ylimääräistä. Joskus ryhmä voi olla niin liikkuva tai rauhaton, että koira juoksee suorituksen aikana todella paljon. Pahimmillaan toteutuvat molemmat.

Käytän FitDog-tuotteita koirilleni ennen paimennusta. Nyt olen juottanut 500ml vettä ja Energyä 1.5-3h ennen suoritusta. Palautusjuomana Potatoa alle ½ suorituksen jälkeen.  Juomaan olen joutunut lisäämään Rhosille muutamia nappuloita, Magda vaatii myös kissanruokaa, että suostuu juomaan. Viime kisoissa Magda oli hyvä, sijoitukset 1. ja 3. FitDogilla nesteytetty!

 

Jonna Paasila/ Vantaa

 

FitDog-tuotteiden käyttövinkit paimentaville koirille:

http://www.fitdog.fi/kayttovinkit/fitdog-tuotteiden-kayttovinkit-paimennuskoirille/

168211_478521148886269_182022437_n

Vesipedoille sopii SUPpailu koiran kanssa !

Olemme avomieheni kanssa aina harrastaneet vesiurheilulajeja ja pienestä pitäen meri on ollut tärkeä osa elämää. Lapsuus on vietetty saaristokaupungissa ja kesät saaristossa. Mieheni on kokeillut melkein kaikkia mahdollisia vesiurheilulajeja vesisuksien kanssa pujottelusta, surffailuun ja vesilautailuun.

sup1

Joitakin vuosia sitten nyt jo 13 vuotta vanha labradorinnoutajamme Muru surffaili mieheni kanssa hyvin innokkaana. Lähivuosina ostettiin ihan uusi purjelautakin aloittaaksemme taas surffailua jossain muodossa. Kuitenkin välineiden raahaaminen mukana, kuljettaminen autossa ja kokoaminen oli hyvin aikaa vievää. Myimme purjelautasetin ja ostimme viime keväänä viimeistä huutoa olevat SUP (Stand Up Paddle) laudat.

Laji on jo vanha ja alunperin Havaijilta lähtöisin. SUP laudalla liikutaan seisten tai polvillaan meloen.  Lauta muistuttaa surffilautaa, mutta on paljon vakaampi.  Hankittiin puhallettavat versiot helpon kuljetettavuuden vuoksi ja nämä ovat hyvin tukevat ja vakaat ja mahtuvat isompaan matkalaukkuun. Myöskään koiran kynnet eivät ole ainakaan yhden kesän jälkeen tehneet naarmuja laudoille eli hyvin ovat kestäneet.

Aloitettiin harjoittelu koirien kanssa heti alkukesästä 2014 ja huomattiin että se on erittäin hyvä tasapainoharjoittelu myös koirille. Molemmat koiramme Muru 13v ja Eddie 9v (labradorinnoutajia) kiipeävät mielellään syvässäkin vedessä kyytiin, mitä ovat oppineet vuosien varrella vesileikeissä.  Aina kun laudat otetaan esiin, he ovat jo väkisin tunkemassa laudan päälle, joten ilmeisesti hauskaa on myös koirien mielestä.  Koiraahan voi auttaa syvässä vedessä veneen ym.  kyytiin pitämällä kättä niskan päällä tueksi, josta koira hakee voimaa ylösnousuun. Yleensä kuitenkin koira otetaan kyytiin rannassa ja koira seisoo laudan etuosassa keskellä. Kun koira on kyydissä, oma tasapainoilu on huomattavasti vaikeampaa ja silloin voi halutessa olla polvillaan.

IMG_1899

Viime kesänä SUPailtiin Turun lähiympäristön rannoilla ja mökillä saaristossa.  Laji on hauska, jos tykkää vedestä. Koiran tulee pitää vedestä eikä pelästyä vaikka tippuu laudalta, osata kiivetä laudalle syvässäkin vedessä ja olla hyvä uimari.  Lisäksi on hyvä, että koira tottelee käskyjä tarvittaessa kuten luoksetulo ja paikallaolo. Kannattaa myös varautua siihen, että koira voi halutessa nousta rantaan jos ollaan rannan läheisyydessä. Helpointa on SUPailla tyynellä säällä ja liikkua rantojen läheisyydessä. Koira yleensä mieluimmin seisoo laudalla varman tasapainon pitämiseksi, mutta välillä omat koirat käyvät myös makaamaan.

Suosittelen lajia jos olet Vesipeto!

Terveisin

Vesipedon Kennel Nina Remes & Samuli Arte

Lbn Muru ja Lbu Eddie

SUP –    lautoja saa tilattua: nina.remes@vesiurheilutukku.fi tai 0400-914256

IMG_1509

 

 

FitDogista buustia isojen kehien valloittamiseen !

FitDog-tiimin jäsen Pia von Koch on aktiivinen näyttelyissä kävijä ja hänen koiransa ovatkin menestyneet upeasti näyttelyissä. Pian ja Pirjo Hjelmin omistama airedalenterrieri Duke (S & N & DK Ch Nord Ch EE Ch KHBW-13 LVW-13 SW-12-13-14-15 SJW-12 FinW-12-14 FinJW-12 HeJW-12 HeW-14 NoW-12 &-14 NoJW-12 NORDJW-12 NORDW-12 &-14 DKJW-12 DKW-12 BaltJW-12 EEJ Ch LTJ Ch LVJ Ch BaltJ Ch Big Lady’s Iron Duke) on tosi herkkä kuumuudelle ja Pia on varmistanut koiran jaksamisen kesän näyttelyiden aikana FitDog Energy + Rehydrate energia- ja nesteytysjuoman avulla.

duke

Näyttelyissä Pia noudattaa tiettyjä rutiineja: kun saavutaan näyttelypaikalle, Duke lepäilee ensin ja sitten menee pöydälle turkin viimeistelyä varten. Sen jälkeen mennään kehään, jossa yleensä tulee rodun voitto. Tämän jälkeen lisää unta ja kävelylle, energiajuomaa ja isoon kehään! Duke juo juomaa aina mielellään.

FitDog –palautusjuomat ovat myös Dukella käytössä 3-5 kertaa viikossa. Välillä Pia laittaa juoman sekaan raakaa lihaa ja kananmunia, etenkin jos on menossa lihasten kasvatustreeni.

Faktoja näyttelykoiran nesteen tarpeesta:

Koiralle vesi on tärkein yksittäinen ravintoaine. Koira selviää ruuatta jopa useita viikkoja, mutta jo 10 % nestehukka on sille kohtalokas. Koira yleensä juo vasta silloin, kun sillä on jano, eikä se osaa varautua etukäteen tilanteisiin, joissa sen nesteen tarve on normaalia suurempi kuten esimerkiksi kesähelteet ja automatkat.

Matkustaminen ja näyttelypäivän hälinä aiheuttavat koiralle stressiä ja sen on oltava jatkuvasti valppaana, jonka seurauksena koira ei välttämättä itse kykene juomaan vettä riittävästi. FitDog Energy + Rehydrate energia- ja nesteytysjuomajauhe on kätevä tapa tehdä vedestä maistuvampaa, jolloin koira on helpompi saada juomaan.

pikkuenergia

Juottorutiineja on tärkeää harjoitella jo kotona rauhallisessa ympäristössä ennen näyttelyitä, jotta koira oppisi juomaan myös hälinän keskellä. Koiraa voi tarvittaessa juottaa jo edellisenä iltana ennen näyttelypäivää FitDog Energy + Rehydrate juomalla mikäli epäilee, ettei koira pysty hälinästä johtuen juomaan itse näyttelypaikalla tai matkustaessa.

Matkustaminen ja pitkät näyttelypäivät ovat koiralle erityisen rankkoja kesähelteellä, jolloin riittävä juominen ja koiran nesteytys muodostuvat todella tärkeäksi jo koiran terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Näyttelypaikoilla auringon paahteessa lämpötilat voivat nousta korkeaksi. Koiraa kannattaa juottaa FitDog Energy + Rehydrate -juomalla näyttelypäivän aikana, jotta sen elimistö ei pääse kuivumaan.FitDog Energy + Rehydrate juomajauhetta voi antaa koiralle myös ruuan joukossa. Juomajauhe tekee ruuasta maistuvampaa, joten se sopii hyvin annettavaksi myös nirsoille ja huonosti syöville koirille.

Menestyksekästä näyttelykesää kaikille !
ruusukkeet

Doboilulla omistajan ja koiran syvät lihakset kuntoon !

Dobo on uusi koiran ja ohjaajan yhteinen liikuntamuoto, joka on hauskaa ja tehokasta kunnonkohotusta molemmille !  Lihaskunnon kehittämisen lisäksi Dobo auttaa parantamaan kehonhallintaa, tasapainoa ja liikkuvuutta.  Doboillessa suhde ohjaajan ja koiran välillä paranee, sekä molempien syvät lihakset saavat harjoitteita.

dobo2

 

Dobo-harjoituksissa käytetään apuna tasapainotyynyjä ja ovaalin muotoisia palloja. Koirille tarkoitetut dobopallot ovat kestävämpiä kuin tavalliset jumppapallot ja näin paremmin koiralle sopivia. Harjoituksissa liikkeitä tekee koira, ohjaaja  tai molemmat yhdessä.

Haastattelimme lajista tarkemmin Johanna Kuparista, joka kouluttaa Doboa yrityksensä Wirmon Vipeltäjien kautta.

Minkälaisia harjoituksia dobotunneilla tehdään?

Doboillessa on käytössä tasapainotyyny eli ”lörppä”, puolipallo sekä dobopallo. Harjoituksia on lukemattomia, joita voi pienin muutoksin tehdä minkä tahansa dobovälineen kanssa. Yleensä aloitan koirakkojen kanssa tutustumalla lörppään, jolloin saadaan esimakua joustavasta pinnasta. Tämän jälkeen niin koirat kuin ohjaajat saavat vuorotellen kiivetä dobopallon päälle. Tästä liikkeita lähdetään sitten muokkaamaan ja vaikeuttamaan.

Kenelle laji sopii ?

Dobo sopii lähes kaikille. Ainoastaan sairaiden ja kipeiden koirien kanssa tulee miettiä, sopiiko harrastus niille. Myöskään esim. taka- tai etupääongelmat eivät ole välttämättä este, vaan harjoitteita voidaan tehdä terveen pään kanssa. Samoin ohjaajille voidaan miettiä yhdessä sopivat liikkeet, jos on esim. olkapäissä vikaa.

dobo1
Mitä hyötyjä lajista on koiralle ?

Ensimmäisenä tulee aina mieleen syvien lihasten vahvistaminen. Hyväkuntoisenkaan koiran syvät lihakset eivät välttämättä ole riittävän vahvat.   Hektiselle koiralle dobosta saattaa olla apua rauhoittumiseen. Liikkeet vaativat keskittymistä ja toisaalta väsyttävät nopeasti koiran niin fyysisesti kuin henkisesti. 15min on ainakin alkuun max. aika harjoitteille. Väsynyt koira alkaa hutiloimaan, jolloin vammojen riski kasvaa. Liikkeet saattavat parantua. Aiemmin paljon peitsannut koira, jaksaa käyttää kroppaansa oikein ja pystyy näin ollen helpommin kävelemään, joka on koirien keholle se vaativin askellaji. Notko selkä suoristuu, kun syvät lihakset tukevat paremmin rankaa. Suhde omistajaan paranee. Kaikki liikkeet tehdään koirien ehdoilla ja niitä kannustetaan koko ajan.

Mitä hyötyjä ohjaajalle on ?

Kuten koiran, myös ohjaajan syvät lihakset kehittyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. ryhti on helpompi pitää eikä selkä väsy niin herkästi. Monet aiemmin ratsastusta harrastaneet, löytävät helpommin lähentäjälihakset harjoituksissa ja näin ollen tasapainon pallon päällä. Toisaalta harjoitteet tukevat myös ratsastusta, juurikin lähentäjien vahvistamisella sekä tasapainon paranemisen myötä.

Kuinka usein on hyvä treenata ?

Alkuun treenejä on hyvä olla viikossa 2-3 n.15min kerralla. Dobo on raskasta ja siksi lepopäiviä on syytä olla. Treenata voi myös pitkin päivää esim. 3x5min, jolloin koira jaksaa keskittyä ja lihakset eivät mene maitohapoille.

Mitä koirat pitävät Dobosta, minkälaista palautetta on tullut ?

Lähestulkoon kaikki koirat pitävät dobosta. ”Ongelmaksi” muodostuukin koirien halu päästä pallon päälle, jolloin kysytään ohjaajien tarkkaavaisuutta, ettei koira pääse hyppäämään pallolle ilman tukea. Doboa harrastaneet koirakot ovat huomanneet hyvin pian kurssin aikana, miten koirat ovat alkaneet liikkua paremmin, taipuvat paremmin molempiin suuntiin, ovat tuntien jälkeen väsyneitä ja tyytyväisiä.

Onko joitain tilanteita että doboa ei voi harjoitella ?

Jos koiralla on tikkejä, murtuma jossain, se on muutoin kipeä jne. Maalaisjärjellä ajateltavia esteitä siis. Aggressiiviset koirat eivät voi osallistua yhteistreeneihin, mutta jos toiset koirat ovat ongelma, niin minulla on ainakin mahdollisuus tarjota yksityistunteja.

Voiko harjoitella yksin kotona koiran kanssa vai onko aina ohjattua toimintaa?

Treenata voi myös yksin kotona. Alkuun voi olla hyvä käydä kurssi, jolloin oppii liikkeet tekemään oikein ja saa apua mahdollisissa ongelmissa. Dobosta löytyy kattava kirja, jossa hyvät kuvat ja sanalliset ohjeet sekä aloittelijalle sopivatreeniohjelma.

Palveluntarjoajasta riippuen, myös liikuntasetelit käyvät maksuvälineinä. Tämä on hienoa, sillä kovinkaan monessa koiraharrastuksessa näin ei ole.

dobo4

Kuvat ja teksti Johanna Kuparinen / Wirmon Vipeltäjät

http://www.wirmonvipeltajat.com/

http://www.turunkoirafysio.fi/

 

dobo5

Lehmiä agilitykentällä – koiraharrastaminen Teneriffalla

Muotoilen teille ns. samoihin kansiin pienen koosteen siitä millaista elämä oli espanjalaisella saarella koiraharrastajan näkövinkkelistä. Olen kirjoittanut aiheesta lyhyesti myös Palveluskoirat-lehteen (1-2015 ja 3-2015)

Lähtö osui sopivasti tammikuulle. Suomessa taisi tuolloin olla jonkin verran pakkasta, vaan lunta ei nimeksikään. Ajoitus oli senkin puolesta oikein bien ettei Espanjan päässä olisi tuskaisen kuumaa mikäli koirat joutuisivat odottamaan meitä terminaalissa syystä tai toisesta.

Ennen lähtöä uusin koirien rokotukset, otatin sen hiukan eksoottisemmankin ja loishääsin sisältä ja ulkoa sekä suojasin jatkon varalle. Espanjassa sekä sisä-, että ulkoloiset häädetään kerran kuussa, joka hiukan hirvitti, Suomessa kun ei myrkkyjä joudu kovin usein koiriin laittamaan. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, eikä kirppuja kummempaa ole näkynyt. Nekin olivat hoitokoiralla ja onneksi saatiin kuriin parissa vuorokaudessa.

kuva1

  Johonkin ne pakkaa – kun vaan tiedettäis minne…

Ennen lähtöä hankintalistalla oli vielä lentoboxit. Kaikenlaista välinettä nurkista löytyykin mutta boxeja ei ollut vielä kertaakaan tarvittu. Hollantilaiselle kaikenlaiset häkit ja aitaukset on oikeinkin jees, jopa etuilun arvoisia mutta kelpielle tiesin matkustamisen olevan stressaavaa touhua. Niinpä muutama viikko ennen lähtöä tehtiin mökeistä mahdollisimman mukavat, ruuan ja leikin avulla.

Perillä terminaalissa odotin lautasen kokoisia pupilleja ja anaalinhajua mutta kumpaakaan ei havaittu. Eihän se aivan perusreissu ollut mutta normaalin oloisia koiria boxeista tupsahteli. Koti muuttui hetkessä pihalliseksi ja sata neliötä isommaksi, joten kelpiellä meni taas tovi tottua ajatukseen, että rauhoittuakin voisi. Hollanikas on kotonaan siellä missä ihmiset on, joten sille muutto oli kuin mikä tahansa edeltävä.

 
kuva2

Home sweet home

Luonto toi alkuun muutamia haasteita. Maa oli ympäriinsä kovaa ja terävää kiveä sekä hiekkaa tai päällystettyä tietä. Vetäydyttyäsi polulta, kasvillisuus lisääntyi piikkipensaisiin. Eikä aivan niihin tavallisiin ”ruusupensaisiin”…

kuva4

Miten niin ei saa juosta minne sattuu ?

 kuva5

Lämpötila kohosi joskus hiukan liiankin kovaksi ja usein pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ei varjoja tarjonnut. Maasto ja kasvillisuus eivät myöskään muodostaneet varjoja, joten välillä kohdattiin myös hiukan huolta lämpöhalvaannuksesta, erityisesti pidemmillä retkillä. Kelpie on vieläpä erittäin huono juomaan ja kuumuu muutenkin mielestäni kohtuu helposti.

Meri oli mieleinen! Jopa helposti ihotulehduksen Suomessa saava holsku pystyi läträämään merivedessä jokapäivä ilman kutinoita. Aallokkoa joutui kuitenkin välillä kunnioittamaan ja siirtämään uintihetkeä seuraavaan. Mutta koska olemme asuneet rannassa koko täällä olon ajan, ei alla olevan kuvan ilmettä voi välttää millään lenkillä; ”Joko saa mennä?

kuva6

Isompiin aaltoihin liivit päälle ja kelpiekin nousee aallon yli

kuva7

Mustia varpaita ja mustaa hiekkaa

Harrastuspuitteet olivat saarella harmillisen pienet. Seuroja tai treeniryhmiä oli vähän. Pääsääntöisesti suojelulajeja jonkun pihamaalla tai agilitya kotikutoisilla esteillä. Videoklipit paikallisista tottelevaisuustreeneistä eivät saaneet minua hymyilemään, joten sen päätin pitää omina puuhasteluina kotona ja lenkeillä. Agilitya pääsimme harrastamaan erään brittinaisen perustamaan seuraan mutta treeni oli enemmän höntsyilyä kuin tavoitteellista. Saarella ei esimerkiksi järjestetä lainkaan virallisia agilitykisoja tai tottelevaisuuskokeita.

 kuva8

Banaaniplantaasin ja navetan välissä sijaitseva agilitykenttä. Kerran vuodessa pohja kursittiin kasaan kun tulvavedet valuivat ylhäältä kentän läpi. Lehmiä saattoi tulla aidan läpi kesken treenin tai ne odottivat laumana ennen treenin alkua ja tietysti rikkoivat esteitä.

kuva9

Pic. FB/Shelley S

Koiratarhoja on Teneriffalla useita. Kulkukoiria ei katukuvassa näy mutta vuorilla ja hylätyissä rakennuksissa niitä majailee ja paikalliset sanovat niitä, syystäkin, villikoiriksi. Tarhojen puitteet ovat usein ankeat ja vaikka käydessäni ulkoiluttamassa koiria sain hyvän mielen painoi ajatus loppupäivän mieltä, sillä loppua ei touhulle näy. Valitettavan suuren palan ahdingosta aiheuttaa turismi. Ihmiset tulevat lomalle, ottavat koiran mutta jättävät sen takaisin palatessaan oman onnensa nojaan. Koiria hylätään vuorille, tiputetaan liikkuvasta autosta, kaivetaan veitsellä mikrosirut pois ja jätetään vuotamaan ojaan. Surullisimpia ovat sairaat ja vanhat, jo vuosia tarhalla asuneet koirat.

sssss Muutaman kanssa kävelyllä

Koirahoitolaa tarvittiin muutamia kertoja ja kokemuksena aivan loistava! Erään brittipariskunnan pitämä koirahoitola koostuu kahdesta ”laumasta”, isoista sekä pienistä koirista. Uusi koira esitellään yksi kerrallaan muulle laumalle ja ennen pitkää koko lauma on yhdessä ulkosalla. Toki mukaan mahtuu niitä jotka eivät laumaan taivu ja heille on omat tarhat sekä mahdollisuus juosta vapaana, lauman ollessa muualla. Koirat nukkuvat pienissä huoneissa yksittäin tai mikäli sydänystävä on hoidossa myös, niin pareittain. Hoito maksaa 8-10eur/vrk.

kuva12

Osa porukasta

Eläinlääkärissä jouduttiin käymään muutamasta eri syystä. Ennen lentoja käytiin perustarkastuksilla ja hakemassa ekinokokkilääkitys. Uudemman kerran kun koirat olivat kantaneet myrkkypensaan oksaa ja viimeisin kerta oli kun yritettiin selvittää kelpien närästysoireilun syytä. Tutkimuksista jäi käteen enemmän euroja kuin faktoja.

  kuva13

 Monesko kerta toden sanoo…

 

 

kuva19

kuva17

Helppoa tai ei, ilman näitä ei voi sanoa olevansa kotona <3

Kuvat ja teksti Sanni Hantula

Koiran riittävästä juomisesta huolehtiminen

Koiralle vesi on tärkein yksittäinen ravintoaine. Aikuisella koiralla n. 50-70 % elimistöstä on nestettä, joka on jakautunut solujen sisälle ja soluvälitilaan. Riittävä nestemäärä on välttämätöntä kaikelle elimistön toiminnalle. Koira selviää ruuatta pitkäänkin, mutta jo 3-4 % nestevaje heikentää elimistön normaalia toimintaa ja yli 5 % nestevaje aiheuttaa kliinisesti havaittavia oireita kuten ihon elastisuuden vähenemistä ja limakalvojen kuivumista. Tehokasta nestehoitoa tarvitaan 7-8 % nestehukan ja aineenvaihdunnan häiriöiden korjaamiseksi, jotta tila ei etene pahimmillaan hengenvaaralliseksi ja kuolemaan johtavaksi.

1111  Kuva Rikke Wriedt


Koiran nestetasapainosta huolehtiminen

Koira yleensä juo vasta silloin, kun sillä on jano. Se ei osaa varautua etukäteen tilanteisiin, joissa sen nesteen tarve on normaalia suurempi kuten esimerkiksi kesähelteet, automatkat, näyttelyt, kokeet ja kilpailut, leikkaukset ja toipilaana olo, synnyttäminen ja imettäminen.

Koiran vuorokauden nestetarve on keskimäärin 0,5-1 dl elopainokiloa kohti normaalioloissa eli 20 kg painoinen koira kuluttaa vettä kotioloissa noin litran päivässä. Nesteen tarve voi nousta yli 1.5 dl/kg vuorokaudessa eli kokonaisnesteentarve voi nousta 3 litraan tai jopa ylikin. Päivittäiseen veden tarpeeseen vaikuttavat mm. koiran koko, rotu, ruuan koostumus ja tyyppi sekä ulkoinen lämpötila. Kuivaruokaa syövä koira tarvitsee enemmän vettä kuin märkäruokaa syövä. Samoin runsaasti valkuaisaineita sisältävä ruoka lisää veden tarvetta, jotta elimistö pystyy huolehtimaan valkuaisaineenvaihdunnasta.

Koiran nesteen tarpeeseen vaikuttaa merkittävästi ympäristön lämpötila, mutta myös kylmässä koira voi kärsiä nestehukasta. Helteellä koira poistaa ylimääräisen lämmön kehostaan haihduttamalla vettä läähättämällä, joka lisää koiran veden tarvetta. Kuumalla ilmalla koiran veden tarve voi olla yli kaksinkertainen normaaliin nesteen tarpeeseen nähden. Aktiivinen liikunta ja rankka treenaus aiheuttaa usein koiralle ripulia, jolloin on huomioitava sen aiheuttama nestetarpeen lisääntyminen. Liikunta ja muu aktiivisuus nostaa koiran ruumiinlämpöä, sillä jopa 70 % lihasenergiasta muutetaan lämpöenergiaksi.  Elimistön viilentäminen normaalitasolle kuluttaa myös runsaasti vettä.

Kesäkuumalla, matkustettaessa, näyttelyissä ja kilpailuissa koirat eivät välttämättä juo itse vettä riittävästi, jolloin nestehukan riski kasvaa. Nestehukan ikävin ominaisuus on se, että se vähentää janontunnetta, joten koiran ei tee mieli juoda. Siksi onkin tärkeää, että omistaja huolehtii koiran riittävästä nesteensaannista. Kuivumista on helpompi estää kuin hoitaa.

Miten saan koirani juomaan riittävästi?

Tehokkain ja turvallisin tapa välttyä nesteenpuutteen aiheuttamista ongelmista on ennaltaehkäisy, Tämä alkaa jo pentuna, kun pentu opetetaan juomaan aina kun vettä tarjotaan. Useimmat koirat on helppo opettaa säännöllisiin tapoihin, joihin voi kuulua esimerkiksi juominen ennen ja jälkeen treenin tai muun suorituksen. Useimmat koirat oppivat helposti jo pentuina suosimaan tai karttamaan tiettyjä makuja ja hajuja. Näiden pentuna opittujen suosikkimakujen avulla on yleensä helppoa saada aikuinenkin koira juomaan tarvittaessa. Koiran lisänesteytykseen ja juottamiseen on parasta käyttää koirille suunniteltuja ja sopivia nesteytystuotteita (esim. FitDog Energy+Rehydrate). Nämä tuotteet ovat usein koiralle hyvin maistuvia, joten niitä voi käyttää sekä juomaveden maustamiseen, että lisäenergian antamiseen esimerkiksi huonosti syöville tai nirsoille koirille. Juomaa annetaan koiralle yleensä 1-2 kertaa päivässä pieniä määriä kerrallaan, joka auttaa ylläpitämään koiran nestetasapainoa. Juottamisen lisäksi koiralla tulee olla aina raikasta vettä tarjolla.

Toisin kuin ihminen, joka hikoillessaan menettää elektrolyyttejä, koira menettää läähättäessään pääasiassa vain vettä. Näin ollen runsaasti elektrolyyttejä sisältäviä ihmisten tai koirien juomia ei tule käyttää terveiden koirien juottamiseen, sillä runsaasti elektrolyyttejä sisältävien tuotteiden käyttö voi helposti aiheuttaa koiralle vakavan elektrolyyttien ylimäärän siihen liittyvine elimistön toimintahäiriöineen.

pienet

FitDog-tuotteita

 

Tiineen ja imettävän nartun erityistarpeet

Riittävä energian ja veden saanti ovat tärkeimmät ravitsemukselliset asiat imetyksen aikana. Tiineyden loppupuoliskolla nartun aineenvaihdunta vilkastuu ja veden tarve alkaa lisääntyä. Ruokavalion muutos pari viikkoa ennen synnytystä runsasenergiseen ja valkuaispitoiseen kuivaruokaan nostaa osaltaan veden tarvetta (2-3 kertaa kuivaruuan määrä).

Suurin vedentarve ajoittuu maidontuotannon huipun kanssa samaan ajankohtaan, joka on 3-4 viikkoa synnytyksestä. Maito on 78 %:sti vettä. Riittämätön nesteen saanti voi olla maidontuotantoa rajoittava tekijä, jonka vuoksi nartun riittävästä juomisesta tulisi huolehtia koko imetyksen ajan. Tiineen ja imettävän nartun juottamiseen on parasta käyttää koirille suunniteltuja ja sopivia energia- ja nesteytystuotteita (esim. FitDog Energy+Rehydrate), sillä maistuvan juoman avulla koira on helpompi saada juomaan. Tuotteiden hyvän maistuvuuden vuoksi energia- ja nesteytystuotteita voi hyvin käyttää myös laihtuville ja huonosti syöville koirille ruuan joukossa annettuna.

 

© Minna Leppänen
ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
FitDog Finland Oy

Koirat Luna ja Sole ovat tiivis osa Riitta Korpelan, ”Ti-Ti Nalle -perheen äiti” elämää!

Vuodesta 1989 alkaen suomalaisen lastenmusiikkikulttuurin puolestapuhuja. Ti-Ti Nalle –hahmo syntyi aikoinaan SibeliusAkatemiassa opintojen puitteissa kommunikointivälineeksi lasten kanssa. Näin mennään edelleen ja innolla! Vuosien mittaan nalleperhe on kasvanut jo kahdeksaan nallehahmoon; syksyllä 2013 syntyi perheeseen uusi tyttönalle Trioli, joka valloitti faniperheiden sydämet hetkessä.

058

Nalleperhe on ollut siis jo pitkään reissussa mukana ja kun Riitta keikoilta ja kiertueilta kotiin tulee, niin siellä odottaa lisää tärinähousuja sadoin suukoin; Luna ja Sole. Nimet tulevat siitä kun rakastan taivaankappaleita ja luontoa; mitä enemmän myrskyää ja luonto näyttää voimansa, sen voimakkaammin tunnen eläväni.

Luna ja Sole haettiin perheeseemme vuonna 2007. Pentueeseen syntyi vain kaksi tyttökoiraa, emmekä halunneet heitä erottaa, joten autossa matkasi mukana siis kaksi pienen pientä, mustaa tiibetinspanielia. Yhdennäköisyys on silmiinpistävä, vieläkään eivät tututkaan ystävämme erota koiria toisistaan. Tuntui hyvälle ottaa kummatkin toisilleen seuraksi ja meille kotiin tietenkin uusiksi perheenjäseniksi. Meillä oli entuudestaan tietoa tuosta koirarodusta, koska edellinen ihana Jippu koiramme oli myös ”tipsu”, soopelinvärinen ja monessa Ti-Ti Nallen dvd:ssäkin seikkailut kaveri. Saimme nauttia Jipun seurasta 17,5 vuotta. Tiesimme siis, millaiset tytöt sieltä tulisivat vaikka onhan seitsemättä vuotta tässä jo yhdessä elellessä huomannut, miten erilaiset nämä meidän neiditkin osaavat olla.

Sole, sisaruksista 5 minuuttia vanhempi on rauhallinen, let`s roll-tyyppinen mietiskelijä, joka on hyvin itsenäinen, selvästi kaksikon pomo. Ruoka-ajan tulee ilmoittamaan aina Sole, tassullaan omaa nilkkaani painaen ja suoraan silmiini tapittaen noilla mustilla, pyöreillä silmillään ja jos en heti reagoi, niin alkaa haukahdukset, yksittäiset ja käskevät. Luna istuu tuolloin aina Solen takana ja vain odottaa kiltisti. Sole syö hyvin ja ruoka maistuu joka kerta .Sole melkein hotkii ruokansa, jonka jälkeen odottaa, josko Lunan kupista heltiäisi hänelle jotain. Koskaan ei kyllä ota siskon kupista ilman lupaa.

Luna on perheen vauva. Hän on aina samassa huoneessa kuin minä Solen nukkuessa vaikkapa makuukamarin sängyn alla tai omassa aidatussa kehässään. Luna kaipaa myös erityistä huomiota, esim. tytöillä on oma, iso ja pehmoinen nojatuoli, missä edessä on vielä rahi helpottamaan sinne kulkua ja poispäästyä mutta Luna seisoo useasti kaksi tassua rahilla ja katsoo liikkumattomana eteenpäin päästellen pientä ininää, joka tarkoittaa,” Hei, voisiko joku nostaa avuttoman pikkuprinsessan tuolille?”Mutta kukapa meistä ei aina silloin tällöin huomiota haluaisi.

Luna ja Sole ovat aina meidän mukana, paitsi keikoilla ja kiertueilla. Useasti myös pikkuneidit pääsevät nalletalolle mutta tietävät, etteivät allergiavaaran takia voi osallistua nallejen ja lasten kanssa vaikkapa Triolin tanssituokioihin. He rakastavat automatkoja; istuvat, nukkuvat  ja katselevat välillä ikkunasta ulos. Siellä takapenkillä he ovat turvallisesti omissa turvavöissään ja odottavat rahassa kun poikkean asioille.

Melkeinpä jokaisessa palaverissamme omalla toimistollamme kaksikko on tuttu näky monelle yhteistyökumppanillemme. Ovat jo pienestä pitäen tottuneet olemaan siellä läsnä rauhallisena odottaen, välillä kiitospaloja saaden. Toimistomme näyteikkuna on myös tuttu paikka heille, siinä voivat katsella Kylpylähotellin menoa ja voi ihanuus, josko jollakin hotellivieraalla on oma lemmikki, joka tulee ikkunan taakse tervehtimään! Itselle on myös mukavaa ja rauhallista neuvotella kun pikkaset on mukana.

Paljon olisi vielä tarinaa…mutta yksi ainakin ”meidän juttu” vielä täytyy kertoa; Luna ja Sole saavat tulla meidän sänkyyn yöksi ja sänky onkin niin korkea, etteivät sinne edes päivällä pääsisi omaa luolastoa luomaan. Iltaisin  he tepsuttelevat sängyn viereen kun kysyn, mennäänkö ”a-aa”? Sitten nostamme ne tyytyväisinä sänkyyn, jonka jälkeen kaivautuvat peiton alle ja tyynyn väliin mutta järjestys on tarkka: Luna haluaa aina tyynyjen keskelle ja Sole kaivautuu jalkopäähän, mutta jossain kohtaa Luna siirtyy vuorostaan jalkopäähän, jolloin isosiko Sole pääsee myös meitä lähelle elikkä seuraa vahdin vaihto! Sole siis melkein aina antaa pikkusiskolleen periksi. Öisin kun ja jos liikkuvat sängyssä paikkoja vaihtaen, saattaa kuulua pientä murinaa, josko toinen osuu liian lähelle toista. Olemme tilanneet muuten tytöille omat portaat hyvältä ystävältämme sängyn reunaan, että pääsevät sinne jatkossa itsekin. Voisihan siihen laittaa liukumäen viereen, niin poistuminenkin kävisi hetkessä!

Luna ja Sole antavat niin paljon! Kaikki koiraihmiset tietävät, mitä  merkitsee kun kotiin tullessasi saat kasvojen täydeltä suukkoja, hännät heiluvat vimmatusti ja suu on hymyssä. Pidetään kavereistamme hyvä huoli! Heillä on vain meidät!

Koiraterveisin

-Riitta-

 

Vauhtia ja voimaa !

Istahdan hetkeksi treenien jälkeen koneen kanssa sohvalle, ja aloitan lupaamani blogikirjoituksen. Pian märkä kuono tökkäisee käteeni ja rojahtaa kainalooni – kuulostaako tutulta? Tämä on varmasti monen koiranomistajan arkea ja niin myös minun kotonani.

leksa

Olen Elina ja kotonani asustaa ensimmäinen oma koirani, 3,5-vuotias parsonrussellinterrieri, Leksa. Ykköslajimme on agility, mutta Leksasta on ilokseni muotoutunut muutoinkin monipuolinen harrastuskaveri. Olemme kokeilleet metsästysjäljestystä, käyneet koeluolilla ja päässeet tositoimiin luolametsästyksen parissa.

Aloitin syksyllä niin sanotusti uuden elämän, josta haluan jakaa sinun kanssasi palasen. Kaikki alkoi siitä, kun hain seurani, Helsingin Agilityurheilijoiden, koulutusohjaajaksi ja huippuvalmennusryhmään. Onnekseni tulin valituksi molempiin ja pääsin aloittamaan syyskauden aivan uudella energialla. Olimme tässä vaiheessa Leksan kanssa aloittaneet kisauramme ykkösluokassa ja yrittäneet tahkota (omistaja jopa hieman hampaat irvessä) tuloksia luokkanousua varten. Vauhti ja taidot eivät vielä kohdanneet, ja muutosta tarvittiin kipeästi niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella.

Samaan aikaan sain viestiä ystävältäni Tiinalta uudesta alkavasta Kuntoremontista, jossa keskityttäisiin kunnon kohentamiseen agilityn lajiharjoittelun näkökulmasta. Mietin kuinka monta vuotta olin halunnut taas harjoitella tavoitteellisesti, mutta en ollut löytänyt siihen syytä ja keinoja. Nyt syitä oli monia: kehittyisin ohjaajana, harjoittelisin lajin kannalta tavoitteellisesti, minulla olisi porukka, jonka kanssa treenata eikä tarvitsisi yksin hikoilla salilla – ja mukana olisi monta hauskaa vanhaa ja uutta tuttavuutta. Sain innostettua mukaan myös kaksi seurani treenikaveria, ja homma oli sillä selvä!

Lähtötasotesteissä koin positiivisen yllätyksen, kun testitulokset näyttivätkin jo alkuun suhteellisen hyviltä ja valmentajamme Panu Erola tyrkkäsi minulle testien jälkeen kilpaurheiluryhmän kunto-ohjelman käteen. ”Vau!” ajattelin. Toinen ajatukseni sitten olikin, että voi apua, miten minä ehdin näin kovasti harjoitella. Syksy kului kuitenkin nopeasti ja treenit solahtivat osaksi viikko-ohjelmaa ja agilitytreenejä.

Hienointa koko hommassa on se, että käytän treeniaikaani hallilla yhä tehokkaammin. Minimitavoitteeksi asetetut kolme treeniä viikossa tulevat täyteen kahden agilitytreenin ohessa tehdyllä harjoituksella sekä kuntoremontin yhteisissä epävirallisissa treeneissä. Sekä huippuvalmennuksesta että kuntoremontista saamillani ohjeilla saan hyödynnettyä oman vuoron odotteluajan sekä itseni että koirani parempaan lämmittelyyn, lihasharjoitteluun ja jäähdyttelyyn.

Aktiivisen ajankäytön malli on tarttunut myös oman seuran treeniryhmään ja höpöttelyn sijasta teemme fysiikkaharjoituksia yhdessä. Agility on urheilua, jossa vaaditaan nopeutta, ketteryyttä ja voimaa – niitä ei saa lisättyä hengailemalla kentän laidalla. Tuloksiakin on alkanut tulla mukavasti. Siirryimme joulun jälkeen kakkosluokkaan, asenteeni on positiivinen ja lihaksistoni alkaa olla samassa kunnossa (tai jopa paremmassa!) kuin seitsemän vuotta sitten lopettaessani aktiivisen harjoittelun kilpacheerleadingissa.

On lajisi sitten mikä tahansa tai olet kotikoiran omistaja, toivon, että otat mukaasi tästä kirjoituksesta yhden neuvon (joka muuten pääsi myös kuntoremontin toimintaperiaatteeksi): ota ”can do” -asenne! Elämässä, töissä ja treeneissä on asioita, joihin voi vaikuttaa ja asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Keskittymällä niihin, joita voit kehittää, on elämäsi helpompaa ja voit päästä haluamiisi tuloksiin.

Reipasta kevään jatkoa!

Elina ja Leksa

« Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit »

© 2018 FitDogWay

Teema: Anders NorenYlös ↑