Vanhempi konstaapeli Miikka Ounila toimii erikoiskoiranohjaajana Hämeen poliisilaitoksella Lahdessa. Näin hän kertoo koiristaan ja työstään poliisikoiranohjaajana. 

Jekku4_TinaFinn Kuva Tina Finn

Aloitin koiranohjaajan urani vuonna 2003 Esa-labradorinnoutajalla, joka oli palveluskäytössä kymmenen vuotta, ja viettää nyt ansaittuja eläkepäiviä. Esan kanssa harrastin normaalien päivälenkkien lisäksi vetojuoksua, hiihtoa ja pyöräilyä sekä uintia. Vetolajeista jouduin tosin luopumaan jo koiran ollessa kahdeksan -vuotias, koska koiralla alkoi ilmetä ongelmia selän ja lonkkien kanssa. Tässä vaiheessa koiran hieromisella saatiin vaivoihin huomattava apu. Kun lisäksi annosteltiin MSM -jauhetta ruuan sekaan, niin nivelvaivat jäivät taakse.

Koiran työkäyttöisyyden parantamiseksi päädyin koiran vaihdon yhteydessä huomattavasti pienempään rotuun, parsonrusselinterrieriin, joka tuntee nimen Jekku. Minulla ei ollut oikeastaan mitään kokemusta kyseisestä rodusta, olin nähnyt muutamia rodun edustajia etsintäkäytössä, ja tietyt koiran ominaisuudet vakuuttivat minut. Siinä vaiheessa en miettinyt sen enempää totuttuja liikuntamuotoja, muuta kuin sen verran, että mennään koiran ehdoilla ja tehdään niitä juttuja, mihin ”pieni” koira soveltuu. Nykyinen koirani painaa aika tarkalleen neljäsosan siitä mitä labradorinnoutaja.

Kaikki yllätykset mitä Jekun liikuttaminen on tullessaan tuonut, ovat miltei kaikki olleet positiivisella puolella. Ei tuo pieni koko mitenkään estä monipuolisen liikunnan harrastamista koiran kanssa! Pyöräilyssä pystyin vedättämään labradorinnoutajalla koviakin vetoja, ja koira tykkäsi tästä. Ja sitten mentiin sopivissa paikoissa koira vapaana kilpaa, niin joutui ohjaajakin polkemaan tosissaan! Jekku taas ei oikein tykkää mennä pyörän kanssa kytkettynä, ja on myös sen verran vilkas liikkeissään, että lenkit pyörällä sujuvat jouhevammin kun hoidamme ne vapaana. Ja huippunopeuksia ei oteta parsonin kanssa käyttöön, muuta kuin hetkittäisinä spurtteina.

Hiihtämällä ja juoksemalla jos mennään, niin niissä vauhdeissa ja matkoissa parsonilla ei ole mitään ongelmia pysyä vauhdissa. Jekku taisi olla 4 kk ikäinen kun otin sen ensimmäisen kerran 10 kilometrin lenkille mukaan, tarkoituksena vähän väsyttää pentua, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä. Puolet matkasta se roikkui labradorin korvassa tai kiusasi tätä muuten, ja lenkin jälkeen ei ollut yhtään väsyneempi kuin muinakaan iltoina.

Uinnissa löytyy myös eroja. Labradorihan menee uimaan heti, kun sille tulee mahdollisuus, ja sitten jos joku vielä heittää sille jotain noudettavaa, niin sittenhän se vasta on kivaa. Esan kanssa kävimme uimassa pitkiäkin lenkkejä kuumimpina aikoina, kun koiran lenkittäminen muuten ei ollut järkevää. Jekku taas ei ui itsekseen, ei käy edes vilvoittelemassa tai kahlaamassa, oli kuinka kuuma tahansa, mutta jos vedestä on jotain noudettavaa, niin sitä se voi tehdä vaikka kuinka kauan! Labradorilla jossain vaiheessa nouto hidastui tai sitten pallon kanssa huilattiin jossain hetki, mutta parsonilla ei ole tuollaista taipumista. Silloin kun tehdään, niin tehdään sitten kaikki sata lasissa (valitettavasti joskus etsinnöissäkin). Heittäjän käsi väsyy aivan varmasti ennen kuin pieni terrieri.

Nyt talvilajeina on hiihdon ja lenkkeilyn lisäksi retkiluistelu ja lumikenkäily. Oikein syvän hangen aikaan koira saattaa tulla kävelemään lumikenkien tampattuun uraan, mutta ainakin alkulenkin se painelee vapaana upoten välillä koko koira lumihankeen.

Parsonia en ole myöskään vielä käyttänyt hierojalla, mutta mielessä sekin on käynyt, että olisi siitä varmasti apua tuollekin. Tosin kun mitään oireita ei ole ilmennyt, niin asia on jäänyt. Labradori joutui myös etsinnöillä kovemmalle fyysisesti raskaamman rakenteensa puolesta, ja sille tuli paljon enemmän nousemista pystyyn (takajaloille) esimerkiksi seinää vasten tai paikallaan. Parsonilla nuo asiat hoituu siten, että otan koiran käteen ja hoidan etsinnän nostamalla koiraa.

Yhtenä tärkeänä elementtinä koiran käyttämisestä työvälineenä olen huomannut sen jäähdyttämisen ja juottamisen merkityksen. Kuumimmat paikat missä olemme työskennelleet, ovat olleet yli 70 asteisia (kuuma kesäpäivä, peltikattoisen talon ylävintti). Koiran työkyky ei noissa oloissa aivan mahdottomia kestä, mutta kun etsintää on harjoiteltu kuumissa olosuhteissa, ja nesteytyksestä pidetään huolta, niin kyllä homma onnistuu kuumallakin.

Koiran uittaminen ei yleensä tule kysymykseen, koska märkä koira sotkee etsintäpaikkaa, tai sitten märkään koiraan tarttuu etsintäpaikalta roskia tai muuta materiaalia kuten talon yläkattojen eristeitä tms. Terrierille hankin viime kesänä viilennystakin, mutta oikeaa käyttökokemusta sillekään ei saatu, kun ilmat alkoivatkin jäähtyä pian takin hankinnan jälkeen.

Molempien koirien kanssa ollaan pärjätty reilulla nesteytyksellä. Aiemmin lisäsin nesteen mukaan vähän ruokaa, ja johan kelpasi. Erityisesti kissanruoka veden seassa kelpasi molemmille. Nykyisin nesteytän koirat FitDogin tuotteilla, ja  aloitan tuon ”pakkojuottamisen” viimeistään 25 asteen lämmöissä. Eli joka tauolla koiralle tarjoillaan tietty määrä nestettä, ja myös katsotaan että se myös nauttii sen.

Kylmässä työskentelystä ei parsonin kanssa ole niin paljon kokemusta kuin labradorin kanssa, mutta siinä parsoni  antaa tasoitusta, sen pakkasraja tulee vastaan -25 paikkeilla. Labradorin kanssa hoidettiin kylmin maastoetsintä -37 asteessa, ilman toppaloimea. Siinä lämpötilassa ohjaajan toimintakyky oli aikaisemmin koetuksella kuin koiran.

Etsintätyöskentelykin on kestävyyslaji siinä missä kaikki muutkin, jos haluaa tehdä koiran kanssa pitkiä etsintöjä töissä, niin myös harjoituksissa on panostettava pitkiin etsintöihin. Tosin aika tylsäähän on tehdä suunnitelmallista pitkäkestoista maastoetsintää, eli etsitään vaikka alkuun pari tuntia tyhjää aluetta, että opetetaan koiralle, ettei niitä löytöjä koko ajan tule. Mutta kun oikeat etsinnät saattavat kestää koko päivän, ilman yhtään löytöä, niin tuo on se ainoa vaihtoehto saada homma toimimaan. Tärkeintä on kuitenkin pitää työpari, niin ohjaaja kuin koirakin hyvässä työkunnossa, ja motivoituneena työhönsä!

 

Jekku5_TinaFinn
Kuva Tina Finn

Jekku1_TinaFinn
Kuva Tina Finn

Esa
Miikan aikaisempi työpari Esa

HUOM: Jekku on ainoa poliisin palveluksessa työskentelevä parsonterrieri. Jekku on koulutettu etsimään ja tunnistamaan huumausaineet, aseet ja käteisen rahan.

 

Ensi viikolla tulossa … Iskelmäradion tuore juontaja Maria Salovaara kertoo pienen lapsen äitiyden, kiireisen ja epäsäännöllisen työelämän sekä aktiivisen koiraharrastuksen yhdistämisen haasteista.