Tällä kertaa haastattelimme blogiimme monitaiturikoira Simban omistajaa Emma Alvetta:

Olen 23-vuotias viimeisen vuoden eläinlääketieteen opiskelija Helsingistä. Simba (FI TVA FI VPVA FI KVA HK3 EK3 JK2 IP1 BH AD Pikku-uikun Tusse Patukka) on viisivuotias metsästyslinjainen labradorinnoutaja uros ja minun ensimmäinen koirani. Ennen Simban tuloa olin vannoutunut hevosharrastaja, enkä ollut ikinä kuullutkaan tokosta tai agilitystä, palveluskoiralajeista puhumattakaan. Simba on koira, joka on muokannut elämäni aivan uuteen uskoon. Tällä hetkellä kotoa löytyy Simban lisäksi myös kohta kaksivuotias belgianpaimenkoira malinois uros Tuhma (RTK1 BH Frosty Forest Knock Out) ja toivottavasti ensi keväällä myös Simban pentu:)

(c) Claudia Ottka

Kuva Claudia Ottka

Kerro vähän tarkemmin Simbasta ja siitä mitä harrastatte ?

Simba on väsymätön työmyyrä. Kuin partiolainen, se on aina valmiina treeneihin. Se on loputtoman pallohullu, ja tennispallon voimin motivoitavissa ihan mihin vain. Palloleikkejen lisäksi sillä on valtava saalisvietti, mikä näkyy erityisesti purutreeneissä. Se tykkää riepotella ja repiä leluja. Parasta pienen noutajapojan mielestä kuitenkin on heilua rytmikkäästi häntänsä tahtiin kenkä tai sukka suussa, mieluusti sängyllä seisten. Arjessa se on huomaamaton ja helppo, treeneissä aina täysillä mukana. Palkattomuus ei sitä lannista, vaan häntä vispaa hullun lailla koko suorituksen läpi. Simban kanssa on kokeiltu vähän kaikkia lajeja maan ja taivaan väliltä. Koiratanssi taitaa olla se yksi ala, minne ei vielä eksytty. Kaikkea on lähdetty ennakkoluulottomasti kokeilemaan, ja koiran osoittaessa luonnollista kykyä ja paloa kaikkiin lajeihin, ei mitään ole malttanut olla treenaamatta/kisaamatta.

(c) Hannu Juottonen
Kuva Hannu Juottonen

Tokoa on kisattu aina TVA:ksi asti. En ole luonteeltani pilkunviilaaja, eikä toko tämän takia minun lajini. Agilityssä Simba on rotuisekseen yllättävän ketterä ja nopea, se laji onkin vauhtinsa ja koiran ja ohjaajan yhteisen tekemisen takia noussut yhdeksi lempilajeistani. Agilityssä Simbalta puuttuu yksi SERT-A valioitumisesta. Vesipelastusta on kisattu muutama kesä. Viime kesän Simba kisasi lainaohjaajan (Jessi Landen) kanssa. Voittajaluokasta Simballa on yhdeksän ykköstulosta, labradorien rotumestaruushopeaa ja menneeltä kesältä SM-pronssia. PK lajeja on harrastettu Simban junnuhetkistä lähtien. Alkuun pelkästään hakua, mutta äkkiä lajikirjoon tulivat myös jälki ja muut etsintäkokeen osa-alueet. Simba on aina ollut ilmavainuinen koira, ja sen myötä haku sille aina helppoa, jälki hieman haasteellisempaa. Kieltämättä jälkikepit löytyivät myös nenä pystyssä laukaten ja välillä maatasosta hajun suuntaa ottaen:) Tottis on aina ollut sen heikoin puoli. Maastosta pisteet lähentelevät usein kahtasataa, mutta heikosti opetetut perusasiat tottiksessa ovat vaivanneet kisauraa alusta alkaen. Hausta Simba on käyttövalio ja tämän vuoden Noutajien hakumestaruus hopeamitalisti. EK:ssa kisaamme voittajaluokassa ja jäljellä se siirtyi tänä vuonna voittajaan.

(c) Tiina Jurvakainen5

Kuva Tiina Jurvakainen

Uutena viime keväällä aloitimme suojelun harrastamisen. Koko juttu lähti kaverin kanssa heitetystä läpästä, että osaisikohan kiihkeästi hakumetsässä maalimiestä ja treeneissä ohjaajaa haukkuva koira osata purra. Ei muuta kuin kokeilemaan, ja sille tiellä olemme edelleen. Puruissa Simba meni välillä eteenpäin isoin harppauksin ja välillä otettin sitten taas hieman takapakkia. Mutta rotuisekseen se on alusta asti purrut yllättävällä voimalla ja hyvällä otteella. Peltojäljellä ollaankin sitten pyöritty hetki jos toinenkin tänä kesänä/syksynä. Metsäjäljellä koira on saanut juosta niin kovaa kuin haluaa, sillä mahtavan nenänsä ja keppimotivaationsa takia ovat kepit aina nousseet. Paeltojäljellä on kuitenkin hieman muitakin arvostelukohteita, kuin esineiden löytäminen:) Vauhtia jäljellä on yhä liikaa, mutta nenä pysyy alhaalla ja jäljestäminen on oikeasti jo jäljestämisen näköistä. Tänä syksynä korkkasimme sitten myös ipo-kokeet ja tulokseksi alokasluokan koulari IP1. Simban C-osa videolla: https://www.youtube.com/watch?v=6XmIGJr9vgQ

Tänä syksynä Simba on myös ensimmäistä kertaa päässyt oikealle sorsametsälle. Ja siitä kyllä huomaan, että se on se työ, mihin se on jalostettukin. Nollalla treenillä noutaa vaistojensa varassa haavakkoja vaikeammastakin ryteiköstä. Edellämainittujen lajien lisäksi Simba on ollut lähtöviivalla myös muutamassa canicross- ja kickbike kisassa ja rallytokon alokasluokassakin on piipahdettu.

DSC_9916-mod_

Kuva Saara Tikka

Miten teihin on suhtauduttu esim suojelussa, onko labradori tässä lajissa herättänyt hämmennystä vai enemmänkin kiinnostusta ?

Treenaamme pienessä pururyhmässä ja sinne maalimiehemme Jukka Linnatsalo on ottanut meidän avoimin mielin ja kannustaen mukaan, siitä iso kiitos hänelle. Ensimmäiset vierastreenit vieraiden ihmisten ilmoille kävimme kesäkuussa. Ehkä hieman hämmentyneitä kasvoja oli nähtävillä, kun he rodun kuulivat, mutta koira osaa tehdessään olla vakuuttava! Mikäli rodusta on jotain pahaa sanottu, ei se minun korviini ole kantautunut. Noutajapiireissä on vastaanotto ollut ehkä kaksijakoisinta. Osa on suoraan sanonut, että lajia ei labradorin kanssa kuulu harrastaa. Noutajat on jalostettu pehmeäsuisiksi koiriksi ja purujen treenaaminen saa ne rikkomaan riistaa. Heille en voi sanoa muuta kuin sen, että Simba on onnistuneesti samana päivänä käynyt ensin aamulennolla noutamassa sorsia ja sen jälkeen suunnannut purutreeneihin. Sorsat tulevat käteen ehjänä ja hihan runko rutisee, kun Simba siihen puree. Toinen puoli noutajaihmisistä taas ovat olleen kannustavaisia uuden harrastuksen suhteen.

Minkälainen on teidän tyypillinen treeniviikko ? 

Nykyään treenataan paljon vähemmän, kuin aikaisemmin. Joku vuosi sitten saattoi viikkoon helposti mahtua kahdeksat/yhdeksät treenit ja hieman kotitottista. Useimpien lajien osaaminen alkaa olla sillä tasolla, että enää tarvitaan ylläpitäviä treenejä ja ennen kokeita/kisoja hieman enemmän. Ohjattuja agilitytreenejä on yhden/koira viikossa, puruissa käymme kahdesti viikossa. Kun kokeita on tiedossa, niin sen lajin treeniä sitten koetta edeltävillä viikoilla 1-4 kertaa viikkoon ja päälle lähes päivittäin tottista ja esineruutua. Esimerkiksi nyt suojelukoetta edeltävällä viikolla oli kolmet purutreenit, neljä jälkeä ja viidet tottikset. Koetta edeltävä päivä pidetään yleensä vapaata.

Olemme suhteellisen laiskoja yleisesti vain lenkkeilemään/kävelemään päämäärättömästi. Joten treenien ja lämppä- ja jäähkälenkkien lisäksi päivä on aika pitkälti lepoa ja lyhyttä pissalenkkiä lähipuskalle ja takaisin. Välillä innostumme aina kuukaudeksi tai pariksi reippailemaan ja käymme juoksemassa muutaman kerran viikkoon.

Minkälaisia tulevaisuuden tavoitteita teillä on ? 

Kovasti kutkuttaa kokeilla, että onko labradorista tekemään kakkos- ja kolmosluokan purut. Alkukesälle voisi olla realistista suunnitella kakkosen ipokoetta. Agilityrintamalla alkaa sen viimeisen agilitysertin metsästys. Ensi kesän agilitySM kisat olisi myös vielä mukava käydä. Tavoitteena on myös kirkastaa kuluneen kesän vepe SM pronssi kullaksi:) Puoli vuotta sitten haaveilin Simban kisaavan haun Suomen mestaruudesta, mutta tällä hetkellä en ole hausta enää ihan niin varma. Suunnitelmissa on myös ollut kokeilla sen kanssa viestiä, jos vain sopivan motivoitunut apuohjaaja löytyy. Toivotaan Simballe siis vielä monta tervettä harrastusvuotta lisää.

Fitdog-1