FitDogWay

For the wellbeing of all dogs

Kuukausi: huhtikuu 2015

Lehmiä agilitykentällä – koiraharrastaminen Teneriffalla

Muotoilen teille ns. samoihin kansiin pienen koosteen siitä millaista elämä oli espanjalaisella saarella koiraharrastajan näkövinkkelistä. Olen kirjoittanut aiheesta lyhyesti myös Palveluskoirat-lehteen (1-2015 ja 3-2015)

Lähtö osui sopivasti tammikuulle. Suomessa taisi tuolloin olla jonkin verran pakkasta, vaan lunta ei nimeksikään. Ajoitus oli senkin puolesta oikein bien ettei Espanjan päässä olisi tuskaisen kuumaa mikäli koirat joutuisivat odottamaan meitä terminaalissa syystä tai toisesta.

Ennen lähtöä uusin koirien rokotukset, otatin sen hiukan eksoottisemmankin ja loishääsin sisältä ja ulkoa sekä suojasin jatkon varalle. Espanjassa sekä sisä-, että ulkoloiset häädetään kerran kuussa, joka hiukan hirvitti, Suomessa kun ei myrkkyjä joudu kovin usein koiriin laittamaan. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, eikä kirppuja kummempaa ole näkynyt. Nekin olivat hoitokoiralla ja onneksi saatiin kuriin parissa vuorokaudessa.

kuva1

  Johonkin ne pakkaa – kun vaan tiedettäis minne…

Ennen lähtöä hankintalistalla oli vielä lentoboxit. Kaikenlaista välinettä nurkista löytyykin mutta boxeja ei ollut vielä kertaakaan tarvittu. Hollantilaiselle kaikenlaiset häkit ja aitaukset on oikeinkin jees, jopa etuilun arvoisia mutta kelpielle tiesin matkustamisen olevan stressaavaa touhua. Niinpä muutama viikko ennen lähtöä tehtiin mökeistä mahdollisimman mukavat, ruuan ja leikin avulla.

Perillä terminaalissa odotin lautasen kokoisia pupilleja ja anaalinhajua mutta kumpaakaan ei havaittu. Eihän se aivan perusreissu ollut mutta normaalin oloisia koiria boxeista tupsahteli. Koti muuttui hetkessä pihalliseksi ja sata neliötä isommaksi, joten kelpiellä meni taas tovi tottua ajatukseen, että rauhoittuakin voisi. Hollanikas on kotonaan siellä missä ihmiset on, joten sille muutto oli kuin mikä tahansa edeltävä.

 
kuva2

Home sweet home

Luonto toi alkuun muutamia haasteita. Maa oli ympäriinsä kovaa ja terävää kiveä sekä hiekkaa tai päällystettyä tietä. Vetäydyttyäsi polulta, kasvillisuus lisääntyi piikkipensaisiin. Eikä aivan niihin tavallisiin ”ruusupensaisiin”…

kuva4

Miten niin ei saa juosta minne sattuu ?

 kuva5

Lämpötila kohosi joskus hiukan liiankin kovaksi ja usein pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ei varjoja tarjonnut. Maasto ja kasvillisuus eivät myöskään muodostaneet varjoja, joten välillä kohdattiin myös hiukan huolta lämpöhalvaannuksesta, erityisesti pidemmillä retkillä. Kelpie on vieläpä erittäin huono juomaan ja kuumuu muutenkin mielestäni kohtuu helposti.

Meri oli mieleinen! Jopa helposti ihotulehduksen Suomessa saava holsku pystyi läträämään merivedessä jokapäivä ilman kutinoita. Aallokkoa joutui kuitenkin välillä kunnioittamaan ja siirtämään uintihetkeä seuraavaan. Mutta koska olemme asuneet rannassa koko täällä olon ajan, ei alla olevan kuvan ilmettä voi välttää millään lenkillä; ”Joko saa mennä?

kuva6

Isompiin aaltoihin liivit päälle ja kelpiekin nousee aallon yli

kuva7

Mustia varpaita ja mustaa hiekkaa

Harrastuspuitteet olivat saarella harmillisen pienet. Seuroja tai treeniryhmiä oli vähän. Pääsääntöisesti suojelulajeja jonkun pihamaalla tai agilitya kotikutoisilla esteillä. Videoklipit paikallisista tottelevaisuustreeneistä eivät saaneet minua hymyilemään, joten sen päätin pitää omina puuhasteluina kotona ja lenkeillä. Agilitya pääsimme harrastamaan erään brittinaisen perustamaan seuraan mutta treeni oli enemmän höntsyilyä kuin tavoitteellista. Saarella ei esimerkiksi järjestetä lainkaan virallisia agilitykisoja tai tottelevaisuuskokeita.

 kuva8

Banaaniplantaasin ja navetan välissä sijaitseva agilitykenttä. Kerran vuodessa pohja kursittiin kasaan kun tulvavedet valuivat ylhäältä kentän läpi. Lehmiä saattoi tulla aidan läpi kesken treenin tai ne odottivat laumana ennen treenin alkua ja tietysti rikkoivat esteitä.

kuva9

Pic. FB/Shelley S

Koiratarhoja on Teneriffalla useita. Kulkukoiria ei katukuvassa näy mutta vuorilla ja hylätyissä rakennuksissa niitä majailee ja paikalliset sanovat niitä, syystäkin, villikoiriksi. Tarhojen puitteet ovat usein ankeat ja vaikka käydessäni ulkoiluttamassa koiria sain hyvän mielen painoi ajatus loppupäivän mieltä, sillä loppua ei touhulle näy. Valitettavan suuren palan ahdingosta aiheuttaa turismi. Ihmiset tulevat lomalle, ottavat koiran mutta jättävät sen takaisin palatessaan oman onnensa nojaan. Koiria hylätään vuorille, tiputetaan liikkuvasta autosta, kaivetaan veitsellä mikrosirut pois ja jätetään vuotamaan ojaan. Surullisimpia ovat sairaat ja vanhat, jo vuosia tarhalla asuneet koirat.

sssss Muutaman kanssa kävelyllä

Koirahoitolaa tarvittiin muutamia kertoja ja kokemuksena aivan loistava! Erään brittipariskunnan pitämä koirahoitola koostuu kahdesta ”laumasta”, isoista sekä pienistä koirista. Uusi koira esitellään yksi kerrallaan muulle laumalle ja ennen pitkää koko lauma on yhdessä ulkosalla. Toki mukaan mahtuu niitä jotka eivät laumaan taivu ja heille on omat tarhat sekä mahdollisuus juosta vapaana, lauman ollessa muualla. Koirat nukkuvat pienissä huoneissa yksittäin tai mikäli sydänystävä on hoidossa myös, niin pareittain. Hoito maksaa 8-10eur/vrk.

kuva12

Osa porukasta

Eläinlääkärissä jouduttiin käymään muutamasta eri syystä. Ennen lentoja käytiin perustarkastuksilla ja hakemassa ekinokokkilääkitys. Uudemman kerran kun koirat olivat kantaneet myrkkypensaan oksaa ja viimeisin kerta oli kun yritettiin selvittää kelpien närästysoireilun syytä. Tutkimuksista jäi käteen enemmän euroja kuin faktoja.

  kuva13

 Monesko kerta toden sanoo…

 

 

kuva19

kuva17

Helppoa tai ei, ilman näitä ei voi sanoa olevansa kotona <3

Kuvat ja teksti Sanni Hantula

Koiran riittävästä juomisesta huolehtiminen

Koiralle vesi on tärkein yksittäinen ravintoaine. Aikuisella koiralla n. 50-70 % elimistöstä on nestettä, joka on jakautunut solujen sisälle ja soluvälitilaan. Riittävä nestemäärä on välttämätöntä kaikelle elimistön toiminnalle. Koira selviää ruuatta pitkäänkin, mutta jo 3-4 % nestevaje heikentää elimistön normaalia toimintaa ja yli 5 % nestevaje aiheuttaa kliinisesti havaittavia oireita kuten ihon elastisuuden vähenemistä ja limakalvojen kuivumista. Tehokasta nestehoitoa tarvitaan 7-8 % nestehukan ja aineenvaihdunnan häiriöiden korjaamiseksi, jotta tila ei etene pahimmillaan hengenvaaralliseksi ja kuolemaan johtavaksi.

1111  Kuva Rikke Wriedt


Koiran nestetasapainosta huolehtiminen

Koira yleensä juo vasta silloin, kun sillä on jano. Se ei osaa varautua etukäteen tilanteisiin, joissa sen nesteen tarve on normaalia suurempi kuten esimerkiksi kesähelteet, automatkat, näyttelyt, kokeet ja kilpailut, leikkaukset ja toipilaana olo, synnyttäminen ja imettäminen.

Koiran vuorokauden nestetarve on keskimäärin 0,5-1 dl elopainokiloa kohti normaalioloissa eli 20 kg painoinen koira kuluttaa vettä kotioloissa noin litran päivässä. Nesteen tarve voi nousta yli 1.5 dl/kg vuorokaudessa eli kokonaisnesteentarve voi nousta 3 litraan tai jopa ylikin. Päivittäiseen veden tarpeeseen vaikuttavat mm. koiran koko, rotu, ruuan koostumus ja tyyppi sekä ulkoinen lämpötila. Kuivaruokaa syövä koira tarvitsee enemmän vettä kuin märkäruokaa syövä. Samoin runsaasti valkuaisaineita sisältävä ruoka lisää veden tarvetta, jotta elimistö pystyy huolehtimaan valkuaisaineenvaihdunnasta.

Koiran nesteen tarpeeseen vaikuttaa merkittävästi ympäristön lämpötila, mutta myös kylmässä koira voi kärsiä nestehukasta. Helteellä koira poistaa ylimääräisen lämmön kehostaan haihduttamalla vettä läähättämällä, joka lisää koiran veden tarvetta. Kuumalla ilmalla koiran veden tarve voi olla yli kaksinkertainen normaaliin nesteen tarpeeseen nähden. Aktiivinen liikunta ja rankka treenaus aiheuttaa usein koiralle ripulia, jolloin on huomioitava sen aiheuttama nestetarpeen lisääntyminen. Liikunta ja muu aktiivisuus nostaa koiran ruumiinlämpöä, sillä jopa 70 % lihasenergiasta muutetaan lämpöenergiaksi.  Elimistön viilentäminen normaalitasolle kuluttaa myös runsaasti vettä.

Kesäkuumalla, matkustettaessa, näyttelyissä ja kilpailuissa koirat eivät välttämättä juo itse vettä riittävästi, jolloin nestehukan riski kasvaa. Nestehukan ikävin ominaisuus on se, että se vähentää janontunnetta, joten koiran ei tee mieli juoda. Siksi onkin tärkeää, että omistaja huolehtii koiran riittävästä nesteensaannista. Kuivumista on helpompi estää kuin hoitaa.

Miten saan koirani juomaan riittävästi?

Tehokkain ja turvallisin tapa välttyä nesteenpuutteen aiheuttamista ongelmista on ennaltaehkäisy, Tämä alkaa jo pentuna, kun pentu opetetaan juomaan aina kun vettä tarjotaan. Useimmat koirat on helppo opettaa säännöllisiin tapoihin, joihin voi kuulua esimerkiksi juominen ennen ja jälkeen treenin tai muun suorituksen. Useimmat koirat oppivat helposti jo pentuina suosimaan tai karttamaan tiettyjä makuja ja hajuja. Näiden pentuna opittujen suosikkimakujen avulla on yleensä helppoa saada aikuinenkin koira juomaan tarvittaessa. Koiran lisänesteytykseen ja juottamiseen on parasta käyttää koirille suunniteltuja ja sopivia nesteytystuotteita (esim. FitDog Energy+Rehydrate). Nämä tuotteet ovat usein koiralle hyvin maistuvia, joten niitä voi käyttää sekä juomaveden maustamiseen, että lisäenergian antamiseen esimerkiksi huonosti syöville tai nirsoille koirille. Juomaa annetaan koiralle yleensä 1-2 kertaa päivässä pieniä määriä kerrallaan, joka auttaa ylläpitämään koiran nestetasapainoa. Juottamisen lisäksi koiralla tulee olla aina raikasta vettä tarjolla.

Toisin kuin ihminen, joka hikoillessaan menettää elektrolyyttejä, koira menettää läähättäessään pääasiassa vain vettä. Näin ollen runsaasti elektrolyyttejä sisältäviä ihmisten tai koirien juomia ei tule käyttää terveiden koirien juottamiseen, sillä runsaasti elektrolyyttejä sisältävien tuotteiden käyttö voi helposti aiheuttaa koiralle vakavan elektrolyyttien ylimäärän siihen liittyvine elimistön toimintahäiriöineen.

pienet

FitDog-tuotteita

 

Tiineen ja imettävän nartun erityistarpeet

Riittävä energian ja veden saanti ovat tärkeimmät ravitsemukselliset asiat imetyksen aikana. Tiineyden loppupuoliskolla nartun aineenvaihdunta vilkastuu ja veden tarve alkaa lisääntyä. Ruokavalion muutos pari viikkoa ennen synnytystä runsasenergiseen ja valkuaispitoiseen kuivaruokaan nostaa osaltaan veden tarvetta (2-3 kertaa kuivaruuan määrä).

Suurin vedentarve ajoittuu maidontuotannon huipun kanssa samaan ajankohtaan, joka on 3-4 viikkoa synnytyksestä. Maito on 78 %:sti vettä. Riittämätön nesteen saanti voi olla maidontuotantoa rajoittava tekijä, jonka vuoksi nartun riittävästä juomisesta tulisi huolehtia koko imetyksen ajan. Tiineen ja imettävän nartun juottamiseen on parasta käyttää koirille suunniteltuja ja sopivia energia- ja nesteytystuotteita (esim. FitDog Energy+Rehydrate), sillä maistuvan juoman avulla koira on helpompi saada juomaan. Tuotteiden hyvän maistuvuuden vuoksi energia- ja nesteytystuotteita voi hyvin käyttää myös laihtuville ja huonosti syöville koirille ruuan joukossa annettuna.

 

© Minna Leppänen
ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
FitDog Finland Oy

Koirat Luna ja Sole ovat tiivis osa Riitta Korpelan, ”Ti-Ti Nalle -perheen äiti” elämää!

Vuodesta 1989 alkaen suomalaisen lastenmusiikkikulttuurin puolestapuhuja. Ti-Ti Nalle –hahmo syntyi aikoinaan SibeliusAkatemiassa opintojen puitteissa kommunikointivälineeksi lasten kanssa. Näin mennään edelleen ja innolla! Vuosien mittaan nalleperhe on kasvanut jo kahdeksaan nallehahmoon; syksyllä 2013 syntyi perheeseen uusi tyttönalle Trioli, joka valloitti faniperheiden sydämet hetkessä.

058

Nalleperhe on ollut siis jo pitkään reissussa mukana ja kun Riitta keikoilta ja kiertueilta kotiin tulee, niin siellä odottaa lisää tärinähousuja sadoin suukoin; Luna ja Sole. Nimet tulevat siitä kun rakastan taivaankappaleita ja luontoa; mitä enemmän myrskyää ja luonto näyttää voimansa, sen voimakkaammin tunnen eläväni.

Luna ja Sole haettiin perheeseemme vuonna 2007. Pentueeseen syntyi vain kaksi tyttökoiraa, emmekä halunneet heitä erottaa, joten autossa matkasi mukana siis kaksi pienen pientä, mustaa tiibetinspanielia. Yhdennäköisyys on silmiinpistävä, vieläkään eivät tututkaan ystävämme erota koiria toisistaan. Tuntui hyvälle ottaa kummatkin toisilleen seuraksi ja meille kotiin tietenkin uusiksi perheenjäseniksi. Meillä oli entuudestaan tietoa tuosta koirarodusta, koska edellinen ihana Jippu koiramme oli myös ”tipsu”, soopelinvärinen ja monessa Ti-Ti Nallen dvd:ssäkin seikkailut kaveri. Saimme nauttia Jipun seurasta 17,5 vuotta. Tiesimme siis, millaiset tytöt sieltä tulisivat vaikka onhan seitsemättä vuotta tässä jo yhdessä elellessä huomannut, miten erilaiset nämä meidän neiditkin osaavat olla.

Sole, sisaruksista 5 minuuttia vanhempi on rauhallinen, let`s roll-tyyppinen mietiskelijä, joka on hyvin itsenäinen, selvästi kaksikon pomo. Ruoka-ajan tulee ilmoittamaan aina Sole, tassullaan omaa nilkkaani painaen ja suoraan silmiini tapittaen noilla mustilla, pyöreillä silmillään ja jos en heti reagoi, niin alkaa haukahdukset, yksittäiset ja käskevät. Luna istuu tuolloin aina Solen takana ja vain odottaa kiltisti. Sole syö hyvin ja ruoka maistuu joka kerta .Sole melkein hotkii ruokansa, jonka jälkeen odottaa, josko Lunan kupista heltiäisi hänelle jotain. Koskaan ei kyllä ota siskon kupista ilman lupaa.

Luna on perheen vauva. Hän on aina samassa huoneessa kuin minä Solen nukkuessa vaikkapa makuukamarin sängyn alla tai omassa aidatussa kehässään. Luna kaipaa myös erityistä huomiota, esim. tytöillä on oma, iso ja pehmoinen nojatuoli, missä edessä on vielä rahi helpottamaan sinne kulkua ja poispäästyä mutta Luna seisoo useasti kaksi tassua rahilla ja katsoo liikkumattomana eteenpäin päästellen pientä ininää, joka tarkoittaa,” Hei, voisiko joku nostaa avuttoman pikkuprinsessan tuolille?”Mutta kukapa meistä ei aina silloin tällöin huomiota haluaisi.

Luna ja Sole ovat aina meidän mukana, paitsi keikoilla ja kiertueilla. Useasti myös pikkuneidit pääsevät nalletalolle mutta tietävät, etteivät allergiavaaran takia voi osallistua nallejen ja lasten kanssa vaikkapa Triolin tanssituokioihin. He rakastavat automatkoja; istuvat, nukkuvat  ja katselevat välillä ikkunasta ulos. Siellä takapenkillä he ovat turvallisesti omissa turvavöissään ja odottavat rahassa kun poikkean asioille.

Melkeinpä jokaisessa palaverissamme omalla toimistollamme kaksikko on tuttu näky monelle yhteistyökumppanillemme. Ovat jo pienestä pitäen tottuneet olemaan siellä läsnä rauhallisena odottaen, välillä kiitospaloja saaden. Toimistomme näyteikkuna on myös tuttu paikka heille, siinä voivat katsella Kylpylähotellin menoa ja voi ihanuus, josko jollakin hotellivieraalla on oma lemmikki, joka tulee ikkunan taakse tervehtimään! Itselle on myös mukavaa ja rauhallista neuvotella kun pikkaset on mukana.

Paljon olisi vielä tarinaa…mutta yksi ainakin ”meidän juttu” vielä täytyy kertoa; Luna ja Sole saavat tulla meidän sänkyyn yöksi ja sänky onkin niin korkea, etteivät sinne edes päivällä pääsisi omaa luolastoa luomaan. Iltaisin  he tepsuttelevat sängyn viereen kun kysyn, mennäänkö ”a-aa”? Sitten nostamme ne tyytyväisinä sänkyyn, jonka jälkeen kaivautuvat peiton alle ja tyynyn väliin mutta järjestys on tarkka: Luna haluaa aina tyynyjen keskelle ja Sole kaivautuu jalkopäähän, mutta jossain kohtaa Luna siirtyy vuorostaan jalkopäähän, jolloin isosiko Sole pääsee myös meitä lähelle elikkä seuraa vahdin vaihto! Sole siis melkein aina antaa pikkusiskolleen periksi. Öisin kun ja jos liikkuvat sängyssä paikkoja vaihtaen, saattaa kuulua pientä murinaa, josko toinen osuu liian lähelle toista. Olemme tilanneet muuten tytöille omat portaat hyvältä ystävältämme sängyn reunaan, että pääsevät sinne jatkossa itsekin. Voisihan siihen laittaa liukumäen viereen, niin poistuminenkin kävisi hetkessä!

Luna ja Sole antavat niin paljon! Kaikki koiraihmiset tietävät, mitä  merkitsee kun kotiin tullessasi saat kasvojen täydeltä suukkoja, hännät heiluvat vimmatusti ja suu on hymyssä. Pidetään kavereistamme hyvä huoli! Heillä on vain meidät!

Koiraterveisin

-Riitta-

 

Vauhtia ja voimaa !

Istahdan hetkeksi treenien jälkeen koneen kanssa sohvalle, ja aloitan lupaamani blogikirjoituksen. Pian märkä kuono tökkäisee käteeni ja rojahtaa kainalooni – kuulostaako tutulta? Tämä on varmasti monen koiranomistajan arkea ja niin myös minun kotonani.

leksa

Olen Elina ja kotonani asustaa ensimmäinen oma koirani, 3,5-vuotias parsonrussellinterrieri, Leksa. Ykköslajimme on agility, mutta Leksasta on ilokseni muotoutunut muutoinkin monipuolinen harrastuskaveri. Olemme kokeilleet metsästysjäljestystä, käyneet koeluolilla ja päässeet tositoimiin luolametsästyksen parissa.

Aloitin syksyllä niin sanotusti uuden elämän, josta haluan jakaa sinun kanssasi palasen. Kaikki alkoi siitä, kun hain seurani, Helsingin Agilityurheilijoiden, koulutusohjaajaksi ja huippuvalmennusryhmään. Onnekseni tulin valituksi molempiin ja pääsin aloittamaan syyskauden aivan uudella energialla. Olimme tässä vaiheessa Leksan kanssa aloittaneet kisauramme ykkösluokassa ja yrittäneet tahkota (omistaja jopa hieman hampaat irvessä) tuloksia luokkanousua varten. Vauhti ja taidot eivät vielä kohdanneet, ja muutosta tarvittiin kipeästi niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella.

Samaan aikaan sain viestiä ystävältäni Tiinalta uudesta alkavasta Kuntoremontista, jossa keskityttäisiin kunnon kohentamiseen agilityn lajiharjoittelun näkökulmasta. Mietin kuinka monta vuotta olin halunnut taas harjoitella tavoitteellisesti, mutta en ollut löytänyt siihen syytä ja keinoja. Nyt syitä oli monia: kehittyisin ohjaajana, harjoittelisin lajin kannalta tavoitteellisesti, minulla olisi porukka, jonka kanssa treenata eikä tarvitsisi yksin hikoilla salilla – ja mukana olisi monta hauskaa vanhaa ja uutta tuttavuutta. Sain innostettua mukaan myös kaksi seurani treenikaveria, ja homma oli sillä selvä!

Lähtötasotesteissä koin positiivisen yllätyksen, kun testitulokset näyttivätkin jo alkuun suhteellisen hyviltä ja valmentajamme Panu Erola tyrkkäsi minulle testien jälkeen kilpaurheiluryhmän kunto-ohjelman käteen. ”Vau!” ajattelin. Toinen ajatukseni sitten olikin, että voi apua, miten minä ehdin näin kovasti harjoitella. Syksy kului kuitenkin nopeasti ja treenit solahtivat osaksi viikko-ohjelmaa ja agilitytreenejä.

Hienointa koko hommassa on se, että käytän treeniaikaani hallilla yhä tehokkaammin. Minimitavoitteeksi asetetut kolme treeniä viikossa tulevat täyteen kahden agilitytreenin ohessa tehdyllä harjoituksella sekä kuntoremontin yhteisissä epävirallisissa treeneissä. Sekä huippuvalmennuksesta että kuntoremontista saamillani ohjeilla saan hyödynnettyä oman vuoron odotteluajan sekä itseni että koirani parempaan lämmittelyyn, lihasharjoitteluun ja jäähdyttelyyn.

Aktiivisen ajankäytön malli on tarttunut myös oman seuran treeniryhmään ja höpöttelyn sijasta teemme fysiikkaharjoituksia yhdessä. Agility on urheilua, jossa vaaditaan nopeutta, ketteryyttä ja voimaa – niitä ei saa lisättyä hengailemalla kentän laidalla. Tuloksiakin on alkanut tulla mukavasti. Siirryimme joulun jälkeen kakkosluokkaan, asenteeni on positiivinen ja lihaksistoni alkaa olla samassa kunnossa (tai jopa paremmassa!) kuin seitsemän vuotta sitten lopettaessani aktiivisen harjoittelun kilpacheerleadingissa.

On lajisi sitten mikä tahansa tai olet kotikoiran omistaja, toivon, että otat mukaasi tästä kirjoituksesta yhden neuvon (joka muuten pääsi myös kuntoremontin toimintaperiaatteeksi): ota ”can do” -asenne! Elämässä, töissä ja treeneissä on asioita, joihin voi vaikuttaa ja asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Keskittymällä niihin, joita voit kehittää, on elämäsi helpompaa ja voit päästä haluamiisi tuloksiin.

Reipasta kevään jatkoa!

Elina ja Leksa

© 2018 FitDogWay

Teema: Anders NorenYlös ↑