FitDogWay

For the wellbeing of all dogs

Kuukausi: maaliskuu 2015

Haasteet on tarkoitettu voitettaviksi 6 – 0!

Olen Reetta Räsänen – tänä vuonna 10 vuotta täyttävän avustajakoira Andyn emäntä. Olen vammautunut tapaturman seurauksena vuoden 1999 marraskuussa, jonka takia liikun pyörätuolilla. Pysyvän liikuntavamman lisäksi vakava vammautuminen toi paljon muitakin riesoja ja haasteita jokapäiväiseen arkeen. Parikymppisellä nuorella naisella meni tuolloin elämän palapeli lähestulkoon kokonaan uusiksi tai siltä se ainakin silloin tuntui.

IMG_1554

Ensimmäisen avustajakoirani, labradorinnoutaja Haran, sain vain vuoden päästä siitä, kun olin kotiutunut pitkältä sairaala- ja kuntoutusjaksoilta. Tämä tuntui huikealta ja vähän hurjaltakin – voisinkohan pärjätä koiran kanssa? En tiedä, miltä Harasta mahtoi tuntua, kun kuuli, että hänestä tulisi minun avustajakoira. Voin kuvitella hänen miettineen, että muistaakohan hän nyt sitten varmasti kaikki hänelle koulutetut työtehtävät jne. mutta en usko, että hänellä oli aavistustakaan siitä, miten kokonaisvaltaisesti hän tulisi elämääni vaikuttamaan! Jo alusta alkaen pääsin nauttimaan hänen kanssaan onnistumisen tunteita, hyväksyntää ja iloa. Hara toi päiviini rytmin, sisällön ja tietysti myös konkreettisen avun – vain joitakin mainitakseni. Ei ihan pieniä asioita mikään!

Koiran kanssa ulkoilu paransi merkittävästi fyysistä ja psyykkistäkin kuntoani. En usko, että mikään toinen tapa olisi saanut minua motivoitumaan liikkumaan niitä määriä, mitä koiran kanssa tuli liikuttua – oli talvi taikka syys. Valitettavasti Hara sairastui vakavasti ja jouduin lähettämään hänet kivuttomille maille jo kahdeksan vuoden iässä. Haran suuria tassun jälkiä tuli jatkamaan Andy – avustajakoira hänkin.

Pyörätuolilenkit Andyn kanssa jatkuivat. Minulla on lisälaitteena tuoliin kiinnitettävä ns. nokkapyörä, joka tekee kelaamisesta helpompaa ja samalla vauhdikkaampaa. Nokkapyörä nostaa pyörätuolin pienet etupyörät ilmaan ja tekee tuolista kolmipyöräisen. Tällä yhdistelmällä 7km:n lenkki sujahtaa meiltä tunnissa ja se on mielestäni jo ihan kelpo suoritus pelkkiä käsivoimia käyttäen! Tuohon vauhtiin pääsyyn edellytys kohdallani toki on, että olosuhteet ovat suht’ kunnossa. Vauhdikkaammat juoksulenkit teemmekin yleensä aina kevyenliikenteenväylillä, missä minun on helpointa liikkua. Käytännössä tämä tarkoittaisi Andylle suurta määrää juoksua asfaltilla – avustajakoira saa kuitenkin kulkea ilman hihnaa, jolloin Andyn on mahdollista juosta myös pientareella tai esim. metsän puolella.

Avustajakoirat on koulutettu kulkemaan käyttäjänsä vasemmalla puolella, mutta myös oikealla puolella liikkumiseen tehdään vähintään alkeet. Olen itse lisäkouluttanut Andylle pitkäkestoisen kulkemisen oikealla puolella ja nykyään Andy lenkeillä liikkuukin useimmiten sillä puolella. Virkapuolena hän kuitenkin edelleen pitää vasenta. Työmoodissa Andy myös kulkee tiiviimmässä katsekontaktissa, kun taas lenkeillä pyrin siihen, että koira ravaisi mahdollisimman suorassa. Nokkapyörä mahdollistaa myös hankalammassa maastossa liikkumisen kuten metsäpoluilla, joissa on puunjuuria tai vaikkapa kuoppaisella hiekkatiellä. Näissä paikoissa oma vauhtini onkin huomattavasti hitaampaa, mutta silloin Andy taas voi juosta täysin omia koiranpolkujaan. Suurimman haasteen pyörätuolilla koiran kanssa ulkoiluun asettaa lumi ja loska. Etelä-Suomessa lunta on onneksi normaaleina talvina vähempi. Kovaksi pakkaantunut lumimatto on vielä ihan hyvä alusta liikkua, mutta esim. lumenauraajat saattavat ajattelemattomuuttaan jättää teiden ylityskohtiin vallit, joista ei ole pyörätuolilla asiaa. Koulutettu avustajakoira voi toki auttaa vetämällä jumiin jäänyt tuoli liikkeelle, mutta mahdottomiin eivät nekään pysty. Loska ja märkä keli aiheuttavat kelaushanskojen kastumisen, joka taas lisää monia eri ongelmia kuten sen, että pito käsistä häviää. Itselläni onkin aina mukana vaihto hansikkaat, jotka auttavat taas uudelleen matkaan. Kaikista pahimmilla keleillä tai jos oma kunto ei anna myöden, niin onneksi on aina mahdollista pakata Andy autoon ja mennä metsään. Kesämökillä minulla on lisäksi käytössäni mönkkäri ja silloin ei montut, eivätkä mäet tunnu missään!

Tosiaan haasteita koiran kanssa ulkoiluun liittyy ja elämääni yleensäkin, mutta ei mitään niin ylivoimaista, mistä en selviytyisi. Andyn lisäksi perheeseeni kuuluu myös toinen koira, labradorinnoutaja hänkin, joka tuli miehelleni monien sattumusten kautta. Kissojakin löytyy pari. Lisäksi olen ihanan 4-vuotiaan tytön äiti ja mieheni kolmelle lapselle saan toimia äitipuolen virassa. Perheenlisäystäkin on luvassa, nimittäin odotamme koiranpentua! Suurperheen emäntä, sanoisinko. Haraan, ensimmäiseen avustajakoiraani vielä palatakseni – hän tuskin osasi aavistaa, että hänen tulonsa minulle johtaisi siihen, että alkaisin kouluttaa avustajakoiria toisille niitä tarvitseville henkilöille. Viime vuonna minulla tuli kymmenen vuotta täyteen avustajakoirakouluttajan ammatissa!

IMG_1553

 

Karpaasi Isometsä testasi koirahiihtoa !

FitDogin tiedottaja Tina Finn soitti minulle alkuvuodesta ja kertoi saaneensa tiimimme jäsenen Vesa-Pekka Jurvelinin kanssa villin idean kutsua Jari Isometsä testaamaan koirahiihtoa Veskun maailmanmestarikoirilla. Loistava idea, mietin! Vielä kun Isometsä totesi, että ”kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran elämässä, niin ei harmita sitten jälkikäteen”, aloimme suunnitella hiihtopäivän yksityiskohtia.

 kuva2
Poseerausta (kuva Tina Finn)

Kokoonnuimme Virpiniemen liikuntaopistolla torstaina 19.3. Tunnelma oli heti aamusta alkaen erinomainen. Entisenä huippu-urheilijana Isometsä oli todella kiinnostunut niin koirahiihtäjien kuin koirienkin treenitavoista. Vesa-Pekka Jurvelin on kuusinkertainen koirahiihdon maailmanmestari ja vaimonsa Kati mm. maailmanmestari koirapyöräilystä. He kertoivat Jarille omasta systemaattisesta tavastaan treenata. Ihmisten ja koirien treenit suunnitellaan erikseen ja molempien kehitystä seurataan tarkkaan. Isometsä totesikin, että koirahiihtäjän pitää ajatella kaikkea kahdesta näkökulmasta. Maastohiihtäjälle riittää, kun keskittyy omaan tekemiseensä.

Jari oli yllättynyt kuullessaan,  että koirat osaavat kääntyä käskystä vasemmalle ja oikealle. Jarrukin niistä löytyy seis-käskyllä. Tämä onkin erittäin tärkeää sillä koirahiihto on vauhdikas laji keskinopeuden ladulla ollessa n. 30km tunnissa. Kymmenen kilometrin matkan koirahiihtäjä taittaa muutaman minuutin nopeammin kuin ammattikilpahiihtäjät.

Päivän aluksi Jari otti tuntumaan lajiin Speedy-koiran kanssa. Jaria huvitti, kun koira mulkaisi häntä epäröiden ”Se katsoo, että mikä äijä siellä perässä nyt on!”  Speedy lähti kuitenkin hyvin liikkeelle ja Kati otti koiran vastaan lelupalkalla. Hienoa touhua,  totesi Jari heti ensitestin jälkeen. Varsinaisessa ”kisassa” Jari hiihti Redillä ja Vesku Remulla. Miehet hiihtivät kolmen kilometrin lenkin aikaan 4 minuuttia 52 sekuntia. Vesku ja Remu voittivat Jarin ja Redin niukasti kuonon mitalla.

 kuva1
Mestarit maalisuoralla (kuva Tina Finn)

uusi1
Hyvät tunnelmat kisan jälkeen (kuva Tina Finn)

 Moninkertainen maastohiihdon arvokisamitalisti oli mielissään kokemastaan. ”Välineethän pitää aina olla huippuluokkaa ja tässähän se toteutui, kun pääsin hiihtämään maailmanmestarikoirilla”.  Hän huomasi myös minkälainen apu koirasta hiihtäessä oli.  Erityisesti jyrkkien ylämäkien päällä koirasta oli hänen mielestään paljonkin apua, kun se päästessään tasaiselle, kiskaisi maitohapoilla olevan hiihtäjän reippaasti perässään.

”Olisikohan tässä minulle uusi laji… jonkun pitäisi vaan treenata minulle koira, kun itsellä ei osaamista siihen ole”. Vakuutin, että se ei tulisi olemaan ongelma, karpaasille löytyisi varmasti lainakoiria jonoksi asti. 

Myös Vesku oli hyvin tyytyväinen päivään. ” Oli hienoa päästä tapaamaan Jari ja hiihtää sekä jutella urheilusta hänen kanssaan. Jari osasi käsitellä ja lukea koiria erittäin hyvin ensikertalaiseksi. Varmasti siitä oli apua, että hän on toiminut paljon hevosten kanssa”. 

Isometsä toimii nykyään Forssan Pilvenmäen raviradan toiminnanjohtajana. Hiihto on edelleen osa hänen elämäänsä, tänä talvena kilometrejä on kertynyt 1200. 

Kiitos kaikille antoisasta päivästä ! Erityiskiitos Jari sinulle osallistumisesta sekä positiivisesta ja ennakkoluulottomasta suhtautumisesta tähän hienoon koiraurheilumuotoon ! 

 

Laura/ FitDog Finland Oy

 

kuvia
Virpiniemessä Isometsä herätti kiinnostusta ja monet halusivat samaan valokuvaan

poijaat
Samaan valokuvaan halusin myös minä itse (kuva Tina Finn)

ryhmäJa vielä kerta kiellon päälle Katin ja koirien kanssa (kuva Tina Finn)

FitDog agilityn valmennustiimissä hurjin harppauksin kohti unelmia !

FitDogin agilityn valmennustiimi aloitti toimintansa syksyllä 2014. Tiimin taustalla on maamme menestyneimpiä ammattilaisia: Teemu Linna, Niinu Linna, Juha Orenius ja Jenna Caloander. Mukana on tavoitteellisia koirakoita laidasta laitaan, esittelemme tässä heistä kolme !

 

 Mari Sydänmaanlakka ja Domi

”Agilityn riemua ja flowfiiliksiä radalla !

mari

Mari osallistuu valmennukseen shetlanninlammaskoira Domin kanssa.  Domi on nopea ja sähäkkä agilitykoira. Mari on lähtenyt viemään koiraa maltilla eteenpäin, fysiikkaan ja lihaskuntoon on panostettu paljon alusta asti.

FitDog valmennuskokonaisuus on ylittänyt Marin odotukset. Treeni on ollut systemaattista ja isot kokonaisuudetkin on pilkottu pieneksi osiksi, jolloin treenaaminen on täsmällistä tietyn asian kehittämistä. Myös omatoimitreenit hallilla ovat Marin mielestä nykyään paljon helpompia toteuttaa, kun mielessä on selkeästi yksi juttu, jota kulloinkin treenataan.

Tiimiläiset tapaavat toisiaan myös leiriviikonloppujen ulkopuolella. Mm. kerran viikossa he käyvät porukalla juoksemassa koirien kanssa ja omaa kuntoa on parannettu yhdessä myös kuntosalilla. Kun yhdessä on sovittu päivä ja kellonaika milloin treenataan, ei siitä pääse luistamaan vaan tulee paremmin treenattua suunnitelmien mukaisesti!

Mari on itse kouluttautunut hyppytekniikkakouluttajaksi ja panostaa paljon koiran fysiikkatreeneihin. Domilla on oma viikko-ohjelmansa, joka sisältää mm. syvien lihasten treenausta, jumppaa, hyppytekniikkaa, juoksua ja mäkitreeniä. Nyt Domin fysiikka on siinä kunnossa, että se jaksaa myös pidemmät treenit loistavasti ja on näin ollen valmis aloittamaan myös kisauransa tänä vuonna.

Marin tärkein tavoite agilityssä  on tulla koiransa arvoiseksi ohjaajaksi. Domi on hyvä ja nopea koira mutta sen ohjaaminen ei ole helppoa koiran lukiessa niin tarkkaan ohjaajansa. Koira kehittää Maria koko ajan ohjaajana ja yhteispeli paranee koko ajan. Marin mielestä agilityssä parasta on yhdessä tekemisen meininki ja yhdessä onnistuminen! Treeneissä Mari on Domille täysin ainutlaatuinen ja koiran silmissä on nähtävissä agilityn riemu. Parivaljakko onkin jo saavuttanut yhdessä huikeita flowfiiiliksiä radalla!

 

Marjo Viljamaa ja lyhytkarvainen collie Kyran

”Agilityssä parasta on yhdessä tekeminen!”

marjo

Marjo osallistuu valmennukseen lyhytkarvaisen collien Kyranin kanssa. Kyran on Marjon toinen agilitykoira ja sen kanssa edetään nyt lajissa tosissaan. Pitkän tähtäimen tavoitteena parilla on päästä SM-kilpailuihin. Marjo haki FitDogin agilitytiimiin, koska hän innostui erityisesti kokonaisuudesta, joka pitää sisällään niin fyysisen ja psyykkisen puolen valmennusta. Marjo uskoi myös pääsevänsä huippuvalmentajien avulla lähemmäs omia tavoitteitaan.

Tiimi on vastannut todella hyvin Marjon odotuksia. Treeniviikonloput ovat täynnä vauhtia ja vipinää ! Tiimi on ryhmäytynyt hyvin ja osallistujista on tullut hyviä tiimikavereita, jotka tsemppaavat toisiaan eteenpäin.

Marjo ja Kyran ovat edistyneet valmennuksen aikana huimasti ja ovat nousseet talven aikana kolmosluokkaan !

Marjon ja Kyranin molempien mielestä agilityssä parasta on yhdessä tekeminen. He ovat tiimi, joka ei agilityä tehdessään välitä muista ihmisistä eikä koirista vaan keskittyy harrastuksesta nauttimiseen !

 

Saana Talonen ja vehnäterrieri Tahvo                               

”Me emme välttämättä voi tavoitella tähtiä taivaalta mutta itsemme voimme aina ylittää ! ”

saana

 

Saana osallistuu valmennukseen vehnäterrieri Tahvon kanssa. Saana haki FitDog-tiimiin heti ensimmäisten joukossa, koska uskoi, että valmennuskokonaisuus on juuri sellainen mitä he Tahvon kanssa tarvitsevat. Kouluttajat olivat pitkälti tuttuja ja hän tiesi, että heiltä saisi mahtavat apuvälineet jatkoon. Saana kokeekin saaneensa hurjasti neuvoja sekä tukea omalle ajatukselleen siitä miten koiraa pitäisi viedä eteenpäin. Erityisen hienoa valmennustiimissä ovat todella yksilöllisesti toteutetut treenit. Jokainen koirakko kartoitettiin ensimmäisellä leirillä, kehityskohteet identifioitiin ja niitä on lähdetty järjestelmällisesti kehittämään. Kaikki suunnitellaan yksilöllisistä lähtökohdista.

Parivaljakko on kehittynyt valmennuksen aikana todella paljon ja nyt Saanan päätavoite ja unelmien täyttymys agilityssä – päästä Tahvon kanssa SM-kisoihin yksilöissä – on toteutumassa ensi kesänä  !

Vehnäterrieri ei ole mikään tyypillinen agilitykoira eikä se ole rakenteeltaan sellainen, että se olisi raketinnopea. Pääseminen ihanneaikoihin ei ole siis mikään itsestäänselvyys. Tahvossa on kuitenkin valtava potentiaali ja FitDog- agilitytiimissä Saana on päässyt tekemään juuri sellaista yksilöllistä treeniä, joka auttaa tekemään oikeita ohjausvalintoja sekä saamaan kaiken mahdollisen nopeuden irti niin koirasta kuin ohjaajastakin.

Saanan mielestä agilityssä parasta on Tahvon kanssa yhdessä tekeminen. Suhde koiraan sekä luottamus ovat parantuneet todella paljon. On hieno fiilis tehdä yhdessä ja kun se sujuu, niin sehän on kuin tanssia !

Tiimin kotisivut: http://www.niinuagilitysport.fi/fitdogagility/

FitDog oli mukana sponsoroimassa virkakoirien valjakkohiihtokisoja. Tässä kisakertomus!

Virkakoirien perinteiset valjakkohiihtokilpailut pidettiin tänä vuonna Kajaanissa. Järjestelyistä vastasivat Rajan koiramiehet ja Suomen Poliisikoirayhdistys. Kilpailupaikkana toimi Vimpelinlaakson liikuntakeskus. Radat olivat loistavassa kunnossa, ja kun sääkin oli suotuisa jopa aurinkoinen, niin mikäs oli koirien kirmaista ja hiihtäjien hiihtää. Viiden kilometrin reitillä oli kaksi vauhdikasta laskua ja lenkin loppuvaiheessa pitkä ja uuvuttava nousu.  Tässä vauhdikkaassa ja tapahtumarikkaassa lajissa sattuu aina välillä kommelluksia, niin tälläkin kertaa. Muutamat upeat pyllähdykset ja piuhojen sotkeentumiset kuuluivat asiaan.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli henkilökohtaiset matkat. Virkakoiramestaruus ratkotaan 10 kilometrin hiihdossa ja harrastesarjassa kilpaillaan viiden kilometrin matkalla. Mestaruusmatkalla kovinta vauhtia piti rajan Arto Juutinen voittaen lähes minuutilla toiseksi tulleen rajan Timo Kinnusen. Rajan kolmoisvoiton varmisti Henri Manninen jääden hopeasta lähes puolitoista minuuttia. Manninen löi puolestaan neljänneksi sijoittuneen rajan Tauno Palovaaran yhdeksällä sekunnilla.

Harrasteluokan viidellä kilometrillä nähtiinkin oikein komeaa menoa. Rajan Hanna Kaipiainen piti seisojallaan sellaista kyytiä, että muilla oli kiire alta pois. Siviilikilpailujakin kiertävä Kaipiainen voitti toista minuuttia toiseksi tullutta sotakoirayhdistyksen Lauri Ryhästä. Poliisin Rauno Saukkonen oli kolmas puoli minuuttia Ryhäsestä.

Palkinnot jaettiin heti kisan jälkeen. Sitten olikin ohjelmassa saunomista ja uintia Kajaanin uudehkossa ja upeassa uimahallissa.

Toisen kilpailupäivän ohjelmassa oli viesti. Lähtö viestissä on usein sähköinen ja monesti sattuu kaatumisia, piuhojen sotkeentumisia jopa koirien pieniä yhteenottoja. Tällä kertaa selvittiin matkaan kommelluksitta.  Ensimmäisessä vaihdossa rajan 1 joukkue ja rajan 2 joukkue vaihtoivat sekunnin välein. Kolmantena vaihtoon tuli rajan ja poliisin sekajoukkue minuutin perässä kärkikaksikkoa. Toisella osuudella sekajoukkueen Rauno Saukkonen ohitti rajan 2 joukkueen viestinviejän ja nousi aivan rajan 1 joukkueen kantaan. Hänen yksityisaikansa oli päivän nopein.

– Nuorempiaan on aina mukava nöyryyttää, virnisti Saukkonen.

Viimeisellä osuudella rajan 1 Timo Kinnunen karkasi muilta ja vei joukkueensa voittoon. Raja 2:n Juha Vataa nosti joukkueensa toiseksi vajaa puoli minuuttia voittajasta. Sekajoukkue hävisi hopean 15 sekunnilla.

Alun perin Sotakoirayhdistyksen järjestettävänä olleet kisat olivat jo vaarassa peruuntua, mutta Rajan Koiramiehet ja Poliisikoirayhdistys löivät kiireellä hynttyyt yhteen ja saivat järjestettyä todella mukavat kisat. Kiitos ja kunnia kaikille mukana olleille talkoolaisille! Kiitoksen ansaitsevat toki kiireellisellä aikataululla mukaan tulleet hiihtäjätkin. Erityiskiitoksen ansaitsevat myös kilpailua monin erin tavoin tukeneet yritykset.

Ensi vuonna Poliisikoirayhdistys vastaa kisojen järjestelyistä.

IMG_5750-2

IMG_5896

Kuvissa toisen päivän nopeimman yksilöajan hiihtänyt ylikonstaapeli Rauno Saukkonen x-malinsa, partio-huumekoira Aresin kanssa. Saukkonen kertoo treenaamisestaan näin:

Talvella hiihdetään Örkin kanssa laillisilla laduilla sekä Saimaan jäällä. Myös umpihankihiihto kuuluu ohjelmaan – siinä koira juoksee vapaana hangessa ja minä tarvon perässä metsäsuksilla. Kesällä harrastan maantiepyöräilyä, ja maastopyöräilen koiran kanssa. Välillä lenkit tehdään kävellen niin, että perheen pieninkin (norwichinterrieri) kerkiää mukana, silloin kannan repussa 22 kg kahvakuulaa. Salilla pyrin käymään 2-3 kertaa viikossa.

IMG_0846

© 2018 FitDogWay

Teema: Anders NorenYlös ↑