FitDogWay

For the wellbeing of all dogs

Moninkertainen BIS-voittaja, FitDog-kummikoira Mikki esittäytyy !

FitDog ja Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ovat aloittaneet tämän vuoden alussa kaksivuotisen yhteistyön. Yhteistyön tarkoituksena on mm. edistää koiraharrastajien tietoisuutta tavoista, joilla oman koiran hyvinvointiin voi vaikuttaa. FitDog on saanut nöffien parista joukkoihinsa myös kaksi kummikoiraa, jotka ovat päässeet testaamaan tuotteitamme harrastuksissaan. Tässä blogissa esittelemme kummikoira Mikin, hurmaavan näyttelytähden !

Näin koiran kasvattaja-omistaja Outi Lius kertoo koirastaan:

Mikki on 5 pennun pentueesta, joista kolme muuta sisarusta ovat myös kansainvälisiä muotovalioita. Pentueen viides asuu USAssa ja on USAn ja Suomen muotovalio. Kaksi siskoa ovat myös olleet rodun menestyneimmät nartut useampana vuonna ja Suomessa asuva veli Mikin jälkeen toiseksi menestynein uros. Varsin menestynyt katras, joka syntyi siemennyksen tuloksena amerikkalaisesta pakastespermasta. Mikki aloitti virallisen näyttelyuransa voittamalla urokset erikoisnäyttelyssämme, vain 9kk ikäisenä.  Mikin emä oli tuolloin ROP.

Mikki on nyt 5-vuotias, jolloin nöffiuros on usein parhaimmillaan. Moninkertainen BIS voittaja, moninkertainen erikoisnäyttely voittaja Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Virallisesti CIB NORD FI DK SE NO EE CH JW-11 NORDJW-11 EEW-12 NORDW-12 HeW-12 SEW-13 EEW-15 W-15 HEW-15  Wave Seeker’s Fly Me To The Moon.
Mikki on ollut rotumme menestyksekkäin nyt 4 vuotta peräkkäin, 2012-2015.

BIS-2 Kajaani int-16 Mickey_Outi
Mikä on Mikin menestyksen resepti?

Komean rodunomaisen ulkomuotonsa lisäksi Mikki omaa aivan mahtavan leikkisän luoteen, joka hurmaa kaikki. Mikki rakastaa lähteä näyttelyreissuille ja tekee kehässä aina parhaansa. Varsinkin ryhmä- ja BIS kilpailuissa Mikki syttyy ja nauttii saamastaan huomiosta. Mikin tasapainoinen erinomainen liikunta tekee vaikutuksen. Raskaaksi jättirodun edustajaksi newfoundlandikoira on parhaimmillaan hyvärakenteinen vapaasti liikkuva ja sporttinen. Mikki edustaa rotuaan kunniakkaasti.
Taustajoukoissa on 3 omistajaa, minun lisäkseni Selinin pariskunta Eki ja Leila. Mikin turkki kunnostetaan aina viimeisen päälle jokaiseen näyttelyyn.

Mickey on move_Jyväskylä int-14

Mikki on ollut vuosina 2012 ja 2013 kaikkien rotujen näyttelykoira kilpailussa sijalla 6. Viimeisen 4 vuoden ajan menestys on tuonut kutsun Champions & Champions kutsukilpailuun.
Mikki on myös osallistunut Wave Seeker’s kasvattajaluokkiin. Wave Seeker’s olikin vuonna 2013 ja 2014 vuoden 3. menestynein kaikkien rotujen joukosta.

Vuosi 2016 on ollut upea.  Ensimmäinen näyttely Kajaani KV toi BIS-2 sijoituksen. Vaasassa ja Mäntsälässä tulikin täyspotti, BIS-1. Näiden lisäksi Järvenpään BIS-2 ja monet ryhmäsijoitukset, ovat nostaneet Mikin tämän hetken kolmoseksi vuoden näyttelykoira kilpailussa. Ihan ”joka paikkaan” ei ole Mikkiä kuitenkaan tänä vuonna ilmoitettu, mutta toki loppukauden tärkeimmät näyttelyt käydään.

Gold Cup winner-13_Kari R-K

Kokemukset FitDog-tuotteista ?

Olemme olleet iloisia yhteistyöstä FitDogin kanssa. Runsasturkkisen jättirodun harrastajana huolehdin alituiseen, ettei koirat ole liian kuumissaan ja ovathan ne varmasti saaneet tarpeeksi nestettä. Aktiivisena näyttelyharrastajana tilannetta seuranneena uskon, että valitettavasti joka kesä liian moni koira kärsii lieväasteisesta lämpöhalvauksesta. Erityisesti kesäsesonkina koiran nestetasapainosta huolehtiminen on erittäin tärkeää. Aiempina vuosina olemme käyttäneet toisen valmistajan tuotetta, jossa ongelmana oli, ettei suurin osa nöffeistämme halunnut juoda sitä. FitDogin Energy + Rehydraten kanssa ei ole tätä ongelmaa. Mikkikin seuraa juoman sheikkausta innolla ja juo tarjotun annoksen viimeiseen pisaraan. Tulemme käyttämään tätä tuotetta myös sisänäyttelyiden aikaan, pieni energialisä näyttelypäivän tiimellyksessä tekee hyvää.

Otamme FitDog Energy + Rehydraten käyttöön myös imettävän nartun hoidossa. Seuraavan pentueen syntyessä syksyllä, tuote tulee tarpeeseen.

Mickey head_Feb -13_b

 

Nelosmaastovalio Bambi liittyi FitDog-tiimiin !

Hei kaikki!

Meikä oli hyvin iloinen kun minut otettiin FitDogin tiimin uudeksi jäseneksi! Olen italianvinttikoira Bambi ja täytän syyskuun lopussa 3 vuotta. Virallisesti nimeltäni olen TWIN CUP-15 Tarumetsän Kipinöitä Tuuleen ja siten tiimin nimi onkin Kipinöitä Tuuleen.

Asun omistajani Annikan ja siskoni Arielin sekä serkkuni Bellen kanssa Tampereen lähellä ja minun mielestäni harrastukseni on maailman parhaimpia mitä saatan ikinä kuvitella! Mun omistaja Annika on opiskelija ja myös kuuro. Siten meidän perheessä ollaan kaksikielisiä; suomenkieli ja viittomakieli kuuluu meidän elämään. Mun mielestä viittomakieli on huisin kivaa koska se on niin visuaalinen kieli ja me ollaan visuaalisia! Kuinkahan moni teistä osaa viittomakieltä?

5P0A9308

Kuulemma mun pitää kertoa itsestäni ja saavutuksistani. Mun isä Uljas on näyttelykoira joka menestynyt myös kansainvälisesti. Äitini Pilvi on höpsö vaalea neitokainen. Mun suvussa on menestyneitä juoksijoita ulkomaita myöti ja myös hienosti menestyneitä näyttelykoiria. Mun äidin sisko oli vuonna 2014 maailman neljänneksi paras ratajuoksija ja toinen täti Euroopan ratamestari jättäen muuan muuassa Belgiaan rataennätyksen! Serkut Suomen mestareita, Amerikan maastovalio ja paljon muuta. Mun rakas siskoni Ariel on meidän tiimin maskotti ja serkku Belle näyttelykoira. Belle kävi viime vuonna Milanossa, Italiassa Maailman voittajassa sijoittuen perjantaina viidenneksi ja lauantaina seitsemänneksi! Siellä oli 149 italianvinttikoiria, huikeaa. Mä rakastan vapaa-ajalla jahtaa laserhiirtä, syödä kuivattuja kanafileitä, ravailla häntä heiluen ulkona bongaten lintuja, pelata frisbeetä ja jalkapalloa. Mä oon kuulemma luonteeltani iloinen, positiivinen mutta vaadin tovereilta hyvää käytöstä sillä en siedä jos käytöstavat unohdetaan. Juoksijana olen kaikkea mitä juoksijassa tarvitaan. Mä oon aina käyttänyt FitDogin tuotteita sillä omistajani Annika on syntynyt koiraperheeseen ja on aina ollut whippettejä sekä italianvinttikoiria koska Annikan äiti eli mun kasvattaja on kasvattanut vuodesta 1989. Kasvattajani aloitti käyttämään FitDogia joskus sata vuotta sitten varmaan mä luulen ja siten Annika omaksui FitDogin myös koirilleen koska huomasi sen olevan hyvä tuote. Kesäkuumilla palautusjuoma on tärkeää jonka Annika oppi jo kilpailtuaan kansallisella tasolla esteratsastuksessa ja hevosille piti antaa elektrolyyttiä ja nesteytystä hyvin. FitDog kulkee aina mukana treeni-ja kisareissuilla ja myöskin muulloin. Energyä tankkaan jo hyvissä ajoin ennen rankkoja suorituksia ja sitä on ihanaa juoda kun seassa on hieman vasikkalihaa, nam!

Siitä tulikin mieleen, joskus kun meillä vielä oli hevosia niin mä rakastin pussailla hevosten turpia kun olin pentu! Hevoset eivät voineet ymmärtää sitä…Ja musta se oli hurjan hauskaa kun ne hörisi tai pärisi! Työnsin naamani ihan sieraimen juureen ja kun heppa hörisi mä pussailin hepan turpaa! Mulle naureskeltiin, että olin höntti. Tallin pelloilla myös harjoittelin juoksemista ja siellä sai jahtaa lintuja mielin määrin. Lihakset kehittyivät monipuolisesti mikä on erittäin tärkeää.

Harrastan kansallisella & kansainvälisellä tasolla maasto-ja ratajuoksua sekä käyn myös näyttelyissä pyörähtämässä. Aloitin kilpailemaan viime vuonna huhtikuussa 18 kuukauden ikäisenä kansainvälisissä merkeissä ulkomailla Mariestadissa, Ruotsissa josta pokkasin 3.sijan! Italianvinttikoirat saavat aloittaa kilpailemaan aikaisintaan 15 kuukauden ikäisenä. Osallistuttiin parin viikon päästä Mustialaan maastokisoihin jossa pidettiin samalla EM- karsinnat. Viime vuonna EM maastokisat järjestettiin Suomessa, Helsingissä ja tuumin omistajani kanssa, että olisi hauskaa kokeilla miten pärjäisin jos pääsen joukkueeseen sillä vakuutin monia jo hyvin nuorena taidoillani ja sieltä saisin mahtavasti kokemuksia seuraavaa kautta (2016) ajatellen.

Bambii9months (2)

 

Pokkasin toistamiseen 3.sijan karsinnoista ja siten SIC MM 3.sijan ja minun pistesaaliit Ruotsista sekä karsintakisassa yhteensä riittivät joukkueeseen pyrkimiseen. Seuraavaksi suunnattiin Lietoon ja siellä voitin saaden samalla ensimmäisen SERTin ja se oli mahtavaa!

Sittemmin saimme kirjeen, että pääsimme joukkueeseen! Ajatella, meikä babyfacena EM kisoihin menossa! Sillä välin avasin ratakauden ja voitin heti ensimmäisen ratakisan. Treenattiin ja valmistauduttiin EM maastokisoihin, jotka olivat kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Alkuerän jälkeen olin viiden parhaan joukossa erittäin kovassa porukassa ja se oli jo sanoinkuvaamattoman mahtavaa! Finaalin jälkeen piti jännittää pisteitä sillä ne julkistetaan vasta palkintojenjaossa ja samalla selviää ketkä palkitaan 1-6. sijoille. Ilta hämärtyi ja nukuin mukavasti Annikan kainalossa kun muut rodut palkittiin. Äkkiä Annikalle sanottiin, että meidän pitäisi valmistautua sillä monet olivat melko varmoja, että me päästäisiin 6 parhaan joukkoon. Kun 5.sijan kohdalla kuulutettiin Suomesta Tarumetsän Kipinöitä Tuuleen sain ravailla palkintopallille ja nauttia taputuksista! Meidän taakse tuli suomalainen heiluttamaan suurta suomen lippua. Vau, sitä hetkeä ei ikinä unohda. Italianvinttikoirissa olin ainoa suomalainen, joka pärjäsi EM kisoissa.

Siitä urani lähti kipinöimään tuuleen uskomattoman hienosti – 4,5 kuukauden sisään keräsin maastosta sekä radalta pakolliset 4 maasto SERTit ja 4 rata SERTit eli viidennet sertit saa vasta toisella eri kaudella jolloin valioutuisin. Rikoin usein ennätyksiäni radalla ja sijouduin miltei poikkeuksetta. Maastossa sama juttu. Kävin myös hieman reissaamassa ulkomailla; yhtenä viikonloppuna oli Latviassa ja Virossa maastokisat eli lauantaina juostiin Latviassa ja sunnuntaina Virossa = viikonlopun parhaan pistesaaliin tehnyt voittaa TWIN CUP 2015 tittelin. Latviassa sijouduin 2.sijalle ja sain SERTin. Virossa finaalirata oli todella märkä sillä oli satanut ja ukkostanut hurjasti. Mutta omistajani luotti minuun että mä pärjäisin märällä radalla myös sillä olin osoittanut sen aikaisemmin Suomessa.

Maaliin tullessani minulle naureskeltiin sillä olisin kuulemma tarvinnut uimalasit! Olin niin litimärkä, että vettä tippui kasvoiltani! Mutta mä vaan ravistelin märkää muovipupua ikionnellisena. Siellä tein neloshattutempun; voitin, sain SERTin ja CACILin sekä TWIN CUP-15 tittelin! Annika lämmitteli minulle FitDogin palautusjuomaa ja sain juoda sitä ihanan lämpöisenä juomana ja herkutella vasikkalihan keran.

Saksassa käytiin EM ratakisat juoksemassa ja siellä radan pohja oli paljon kovempi kuin mihin olen tottunut Suomessa ja kaverit olivat kovia juoksijoita, sellaisia kokeneita konkareita. Mutta se oli mielettömän hauskaa juosta siellä 3*350m ja paransin joka kerta aikaani sitä myöti kun totuin pohjaan. Sijouduin 13.sijalle. Porukka tolloin oli laskenut, että jos meikä olisi juossut samoja aikoja kuten Suomessa olisi kaulassani EM pronssimitali. Huikeaa. Annika oli sitä mieltä, että mä tein upean kauden näin nuorena ja se sellaisenaan riitti oikein hyvin – loppu oli pelkkää upeaa bonusta.

Koska keskityin pääsääntöisesti kilpailemaan paljon juoksupuolella niin näyttelyissä tuli käytyä vähän. Sieltä sain kuitenkin erinomaisen. Minut palkittiin myös PVK vuoden maastotulokkaaksi, Suomen SIC vuoden maastojuoksijaksi, Suomen SIC vuoden 5.paras ratajuoksijaksi ja olin sijoittunut komeasti SUOMI CUP 2.sijalle. Suomen vinttikoiraliitto muisti minut myös upealla laatalla EM 5.sijan johdosta ja siihen kaiverrettiin nimeni. Oli siinä minulla ihmettelemistä kun Annika näytti laatan! Ainiin menin vielä voittaan SM rata pronssia ja SM maasto hopeaa!

 

kollaasi

Toinen kausi pyörähti käyntiin maaliskuussa jossa käytiin kokeilemassa talvimaastot Kouvolassa ja sää oli todella hyytävää! Sieltä tuli voitto kotiin ja täten talvimaastot on koettu ja nähty. Seuraavaksi suunnattiin Ruotsiin, Bråvikeniin ja tiukkojen ratojen jälkeen voitin ja sain myös Ruotsin SERTin. Näyttelykauden avasin helmikuussa ja sain ihkaensimmäisen näyttely SERTin. Turussa kävin myös näyttelyssä ja siellä tuli erinomainen. Seuraavaksi mennään 30.4 EM maastokarsintoihin ja samalla juoksemaan SIC MM mestaruudesta. Ratakausi aukeaa 22.5 Tampereella ja seuraava näyttelyreissu olisi tiedossa 15.5 Raumassa.

Olen vailla 1 maasto SERT, 1 rata SERT ja 2 näyttely SERT että minusta tulisi harvinainen kolmoisvalio. Mun serkut 2kpl ja isoisoisäni ovat kaikki kolmoisvalioita ja niitä on yhteensä Suomessa huimat 11 kpl. Kun valioudun maastossa valioudun samalla Viron, Ruotsin ja Latvian maastovalioksi.

Tänä vuonna EM maastokisat pidetään Slovakiassa ja se on kauden päätavoite. Pyrkitään myös Ranskaan syyskuussa jossa on MM ratakisat. Lisäksi menen myös SUOMI CUP kutsukilpailuun, derbyyn (2013 syntyneille) ja moniin muihin karkeloihin Suomessa. Tarkoitus olisi myös käydä Baltiassa ja Ruotsissa juoksemassa sekä toivon mukaan jos Annikan opiskelijabudjetti antaa myöti käydään Euroopassakin maasto-ja ratakisoissa. Haaveena olisi Hollannin, Belgian, Tsekin, Itävallan, Norjan ja Tanskan maasto-ja ratakisat. Onneksi mulla on edessä vuosia jona voin nauttia juoksemisesta, kilpailla ja nähdä maailmaa.

Luonnollisestikin FitDog matkustaa mukana sillä ilman FitDogin settiä ei lähdetä ikinä! En edes muista ollaanko oltu edes kertakaan missään ilman FitDogia.

Lisää minusta voitte lukea kotisivultani http://tiimikipinoitatuuleen.blogspot.fi/  ja facebook sivultani, jonka löydät nimellä Kipinöitä Tuuleen. Sivuiltani löytyy lajitietoa. Tästä tuli vähän pitkä sepustus mutta kerrottavaa oli niin paljon! Kiitos FitDog ja Laura kun otitte meidät mukaan tiimiin!

Ylävitosterkuin Bambi & tiimi

p.s. siskoni käski vielä sanoa, että huono piirre minussa on kuulemma se että olen joskus turhan tiukkapipoinen käytösopettajatar kun käsken laumaa käyttäytymään kunnolla.

 

Blogikirjoituksen laatimisen jälkeen saimme vielä uutisia, että Bambi juoksi Mustialassa kirkkaasti EM-joukkueeseen ja sai huimat pisteet jotka riittivät viidenteen ja viimeiseen SERTiin jolloin Bambi nelosmaastovalioutui Suomen, Viron, Latvian ja Ruotsin maastovalioksi! 5 kuukaudessa 4 eri maata ja 9 SERTiä alle 3 vuotiaana, uskomattoman huikea saavutus!!  Lisäksi koira voitti Suomi CUP- kutsukilpailun toukokuuussa ja sai myös CVM-16 tittelin !

Superpaljon onnea Bambi ja Annika, toivoo FitDogin väki !

 

20160429_183628

Kummikoiramme Salsa fanittaa FitDog Recovery Potatoa!

FitDog ja Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ovat aloittaneet kaksivuotisen yhteistyön tämän vuoden alussa. Yhteistyöhön liittyen valitsimme nöffien joukosta kaksi kummikoiraa, jotka saivat kättöönsä vuoden FitDog-tuotteet. Tämänkertaisessa blogissa esittäytyy toinen kummikoiramme, vesipeto Salsa.

salsajalippis1

Salsan omistaja Kaisa Mattila kertoo koirastaan näin:

”Salsa on 6-vuotias newfoundlandinkoiranarttu, joka asuu emänsä kämppäkäverina Oulussa. Salsa on erittäin innokas uimari ja on harrastanut vesipelastusta koko ikänsä. Kesällä treenaamme aktiivisesti Pohjoisen Vesipelastuskoirien kilpailevien ryhmässä. Kilpailu-uran Salsa aloitti 2013 rotuyhdistyksen kisoissa, ihan vain kokeeksi josko meistä olisi kisaamaan. Seuraavana kesänä päästiin vasta todellisen kisaamisen makuun ja saatiin kisattua alokasluokan ykkös-tulokset kasaan ja siirto avoimeen luokkaan. 2014 ja 2015 kisattiin avoimessa luokassa saavuttaen ne tarvittavat tulokset ja siirron voittaja-luokkaan.

Salsan bravuuri, joka koettelee monesti ohjaajan hermoja, on olla useasti tuomareiden kanssa eri mieltä maalilinjan sijoittelusta ja se on napsinutkin miinuspisteitä vetäessään venettä ja hukkuvaa siihen rantaan mihin itse halusi, ei siihen, missä tuomari seisoi.

Vuoden 2016 suunnitelmissa on treenata voittaja-luokan liikkeitä ja kisata tavoitellen niitä voittajaluokan ykkös-tuloksia.

salsajalippis5

 

Kokemukset FitDog-tuotteista:

Salsalla ei ole vielä aktiivinen kesäkausi päässyt alkuun, mutta onneksi sisäuimala pelastaa ja nöffi pääsee talvikaudellakin uimaan. Treenihommissa erityiseksi suosikiksi on noussut perunapohjainen palautusjuoma. Salsa siemailee mielellään palautusjuomaa aina treenien jälkeen ja tämän tuotteen maku on jotenkin erityisesti Salsan suun mukaista. Alaleuka väpättäen ja hampaat kalisten odotetaan, kun juomaa sekoitetaan. Salsa on tarjonnut palautusjuomahuikat kavereillekin, jos on satuttu olemaan kimppauinnilla ja ei ole vielä sattunut uintikaveria, jolle ei olisi tämä perunapohjainen palautusjuoma maistunut. ”

Kiitos Kaisalle ja Salsalle yhteistyöstä ja aurinkoista kesää vepen parissa !

 

10553591_10204283273631659_5864967581410239500_n1933385_10208701529365291_151334051715129402_o(1)

 

 

Kurkistus agilityvalmentajan arkeen

Tämänkertaisessa blogissamme haastattelimme FitDog Agilityteamin päävalmentajaa, ammatikseen agilityä kouluttavaa Juha Oreniusta.

Juha3

Juha GuldAgilityn voittajana palkintopallilla

Kerro vähän agilitytaustastasi:  

Olen harrastanut agilityä vuodesta 2001 lähtien ja toiminut päätoimisena agilityvalmentajana vuodesta 2008 lähtien.  Meriittejäni kilpailijana: MM-hopeaa 2003, Pohjoismaiden Mestari 2004 ja 2012, Suomen Mestari 2007, Wao:n MM-hopea 2013, FMBB:n MM-kilpailut(belgianpaimenkoirien) 3 joukkuekultaa ja yksilö-hopeamitali, GuldAgilityn voitto kesällä 2015.

Meriittejä valmentajana: Valmensin veljeni Jouni Oreniuksen alle vuodesssa vasta-alkajasta Suomen MM-karsintojen voittajaksi vuonna 2006. Toimin suositun FitDog Agilityteam-konseptin päävalmentajana. Olen toiminut myös Suomen Agilityliiton ja TopTeamin päävalmentajana v. 2011-2013. Valmennan monia kansallisella ja kansainvälisellä kärkitasolla kisaavia suomalaiskoirakkoja.

 Miten aikanaan päädyit agilityn pariin ja miten siitä tuli ammattisi?

Elettiin vuotta 2000, kun minut houkuteltiin agilitykisoja katsomaan ja minä poika innostuin näkemästäni kerta heitolla ja loppu onkin sitten historiaa! Ammatiksi laji muotoutui pikkuhiljaa, kun valmennuspyynnöt alkoivat lisääntyä ja näytti siltä, että tästähän voisi saada ihka oikean ammatinkin ja sillä tiellä tässä nyt ollaan. Vuonna 2008 perustimme vaimoni Annan kanssa yhteisen yrityksemme Agility Akatemian.

Minkälainen on tyypillinen viikkosi ?

Vakiokurssini pyörivät ma-pe klo 17-22 välillä ja muina aikoina hoitelen yrityksemme pyörittämiseen liittyviä rutiineja ja ihan vaan chillailen! Viikonloppuseminaareja pyrin nykyään vetämään max. yhden per kk, jotta aikaa jäisi myös perheelle.

Mikä on työssäsi parasta/mikä haasteellisinta: 

Parasta on tietysti nähdä omien valmennattavien edistyminen ja se, kun he tulevat treeneihin iloisina kertomaan, että kisat on mennyt hienosti ja että minun treeneistäni on ollut kovasti apua. Ehkä nuo hetket ovat sitä parasta antia. Alkuvuosina tuntui välillä haasteelliselta pysyä aikataulussa, koska halusin niin kovasti auttaa jokaista koirakkoa, mutta kokemuksen myötä sitä on oppinut ymmärtämään, että erityisesti koiraurheilussa hieman vähemmän on usein lopulta paljon enemmän, eikä kaikkia asioita kannata yrittää treenata yhdellä kerralla kuntoon.

juhauusiJuha on suosittu valmentaja. Tässä mitalikahvit SM1 Iida Vakkurin ja SM3 Iina Asunnan kanssa.

Minkälaisia suunnitelmia sinulla on tulevaan ammatillisesti sekä omien koiriesi osalta:

Ammatillisesti haluan tietysti kehittyä niin hyväksi valmentajaksi kuin mahdollista ja omien koirien kanssa haluan, että aina kun teemme agilityä, niin sen pitää olla superkivaa!

Kiitos Juhalle haastattelusta !

http://agilityakatemia.info/

juha1
Oreniusten lauma

Yli 120 käskyä osaava pieni kuulokoira Domi on omistajansa luotettava apuri

Tämänkertaisessa blogikirjoituksessa esittäytyvät Jasmin Pyykkö ja kuulokoira Domi:

Olen Jasmin, 20-vuotias koiraharrastaja Lappeenrannasta. Koirani on 4,5-vuotias bostoninterrierinarttu nimeltään Domi. Domi on minun ensimmäinen koirani.
Domi on luonteeltaan kaikkia rakastava höseltävä pusukone. Ystävällinen ja vilkas, erittäin vilkas. Utelias, tutkii kaikki paikat aina tarkasti läpi ja harvoin epäilee mitään pahaa mistään. Huomaa ympäristössään ihan kaiken, mutta reagoi positiivisesti. Terrieriluupää bortsujen aivoilla, kun temppuja opetellaan. Joidenkin asioiden suhteen tietynlainen jääräpäisyys tulee esille ja on asioita jotka pitää vain vääntää rautalangasta ennen kuin ne sinne bossulaisen aivoihin uppoaa, mutta sitten kun Domi oppii niin ne opitut asiat pysyy siellä pääkopassa. Temput Domi oppii todella nopeasti ja osaakin +120 käskyä työtehtävänsä lisäksi. Domista löytyy tietynlaista taistelutahtoakin ja sinnikkyyttä kuten omistajastaan.

Domi ei ole kuitenkaan ihan tavallinen seurakoira. Domi on kuulokoira.

kuva8

 Mitä kuulokoiran työhön kuuluu?

Kuulokoira on hyötykoira ja se toimii joko huonokuuloisen tai kuuron ihmisen apukorvina. Kuulen itse ainoastaan toisella korvalla ja tästä se idea lähti, että kouluttaisin Domista itselleni kuulokoiran. Kuulokoiralle opetetaan omistajalle tärkeitä ääniä, joita henkilö ei pysty itse kuulemaan kunnolla. Koiralle opetetaan ääneen reagointi ja se, että se ilmoittaa siitä omistajalleen. Koira ilmoittaa joko kuonolla tökkäisemällä tai Domin tapauksessa raapimalla jalkaan. Sen jälkeen koira johdattaa ihmisen sen soivan äänilähteen luokse (poikkeuksena palohälytin) ja silloin koiran täytyy mennä maahan makaamaan/pysyä paikoillaan. Kuulokoiralle voidaan opettaa oikeastaan minkälaisia ääniä tahansa. Yleisimmät ovat ovikello, palohälytin, herätyskello, kännykkä… Muita voi olla vaikka koputuksen ääni, omistajan nimeen reagointi, jäätelöauton ääni, vauvan itku. Oikeastaan mitä tahansa mitkä äänet kokee itselleen tärkeäksi. Kuulokoirilla on myös oikeus kulkea omistajan mukana julkisilla paikoilla kuten avustaja- ja opaskoirilla. Eli koiran saa mukaan kahviloihin, kauppoihin, kouluun/töihin ja missä sitä tarvitseekaan.

Domille on opetettu herätyskello, ovikello, palohälytin, kännykkä ja jääkaapin piippaus (piippaa jos ovi on liian kauan auki).

kuva2

 

Kerro Domin kouluttamisesta, mitä kaikkea siihen on kuulunut pentuajoista lähtien?

Domi on pennusta asti ollut todella riehakas ja energinen mitä se on nykypäivänäkin. Pentuna ja nuorempana se on ollut häiriöherkkä, ei osannut rauhoittua, kierrokset nousi ja meni yli reippaasti ja muutenkin vähän semmoinen rakettipakkaus, jota en vielä täysin hallinnut. Ja Domihan tietty testaili, kun oli mahdollisuus… Muutama vuosi eteenpäin ja Domi on rauhoittunut todella paljon ja keskittymiskyky parantunut huomattavasti. Syy varmasti löytyy koulutuksesta ja yhteistyön toimimisesta, mutta varmasti osa rauhallisuutta on ihan vaan aikuisuuden tuomaa järkeä. Edelleen se saa välillä hepulikohtauksiaan, mutta enää ei mene kierrokset ja stressitasot yli. Eikä Domi kuluta enää kaikkea energiaansa höseltämiseen vaan osaa jopa purkaa sen energian järkeviin asioihin.

kuva4

Domi oli pentuna koira, joka osasi kaikki mahdolliset sirkustemput jo tosi pienenä, koska omistajalla oli intoa kokeilla kaikenlaista.  Tämä näkyy Domissa edelleen. Se osaa vaikka ja mitä. Domin ollessa pentu ei vielä tiedetty, että Domista tulisi kuulokoira tai ei ollut isompia harrastussuunnitelmiakaan, joten kaikkea ei ole tehty kunnolla. Esim. hihnassa on saanut vetää ja vieraiden kanssa riehua aikaisemmin sekä tokon liikkeiden kouluttamisessa kokeiltu erilaisia tekniikoita sekaisin. Vieraiden kohtaamista rauhallisesti sekä hihnassa vetämättä kulkemista harjoitellaan siis edelleen, mutta ne ovat kuitenkin jo paljon paremmassa kunnossa mitä aikaisemmin. Domi pärjääkin siis jo työvirassaan hyvin eikä aiheuta ongelmia julkisilla paikoilla.

Pentuaikoina on opiskeltu ihan perusasioita (istu, maahan, luoksetulo, yksinolo yms) temppujen lisäksi sekä on tutustuttu erilaisiin koiriin sekä ihmisiin ja kuljettu eri paikoissa. Kokeiltu myös eri lajien alkeita. Domi on pennusta asti kulkenut paljon mukana ja tottunut kaikenlaiseen hälinään, josta on ollut suuri apu nykypäivänä. Domi ei stressaa pahemmin mistään ja auto on sille melkeinpä kuin toinen koti, kun se on tottunut pienestä lähtien reissaamaan. Domi kulkee todella paljon mukana. Oikeastaan melkein kaikkialla mihin menen, sairaalareissuja myöten.

Domin kanssa on keskitytty pienestä pitäen eniten häiriönsietoon ja se on toisinaan vaatinut paljonkin kontaktitreeniä, motivaation kasvattamista ja ohjaajalta johdonmukaisuutta,.  Mutta, kun yhteinen sävel on löytynyt niin hommathan toimii mainiosti. Domista löytyy jääräpäisyyttä ja vauhtia ja nämä seikat tuovat välillä oman haasteensa koulutukseen. Onneksi kuitenkin ikä ja kokemus tekee tehtävänsä ja Domi on oikein mainio työkoira kuulokoiratehtävässä. Suorittaa työnsä kunnolla eikä jää kakkoseksi muille koirille.

Haastavinta on ollut motivaation kesto, häiriönsieto ja jääräpäisyys. Mutta nykyään motivaatio on vahva ja yhdessä tekeminen on siistiä. Ympäristö ei kiinnosta enää niin paljon vaan huomio keskittyy enemmän omistajaan.
Domi valmistui alle vuodessa, kun perusteet oli hallussa hyvin ja äänet oppi todella nopeasti.
Innokkuudesta ja energisyydestä huolimatta Domi on kuitenkin erittäin rauhallinen kotioloissa, töissä ollessaan ja  ja silloin, kun liikutaan julkisilla paikoilla. Tämä on tulosta omasta jaksamisesta kuljettaa koiraa mukana eri paikoissa niin paljon kuin mahdollista.

kuva5
Minkälainen on teidän tyypillinen viikko treeneineen ja käytännön tehtävineen?

Vaihtelee erittäin paljon viikosta, vuodenajasta ja sen hetkisestä elämäntilanteesta. Oikeastaan tässä tulee esille toinen hyvä asia missä tykkään Domista. Sen sopeutuvuus eri tilanteisiin. Välillä ääniä kuuluu päivittäin joita Domi ilmoittelee ja välillä on päiviä kun ei kuulu yhtäkään ääntä eikä edes käydä missään muualla kuin perus lenkeillä. Viikoittain tulee kuitenkin jossain käytyä. Esim. ruokakaupassa Domi taitaa käydä melkein joka viikko. Välillä on viikkoja jolloin reissataan paljon ja varsinkin Helsingin reissut on nyt viime aikoina ollut aika yleisiä. Helsinkipäivinä Domi pääsee matkustamaan autossa, vierailee kahvilassa ja pääsee mukaan sairaalaan. Äänitreeniin ei toistaiseksi käytetä hirveästi aikaa. Ne sujuu ja vahvistuu kokemuksen myötä. Toki välillä opetan jonkun uuden äänen, jos keksin sellaisen äänen mitä ehkä tarvitsen tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä treenikohteena on hihnassa kulkeminen ja sitä treenataan säännöllisesti pari kertaa viikossa eli se tarkoittaa sitä, että ajan johonkin kauppaan, kauppakeskukseen tai muuhun vastaavaan ja harjoitellaan siellä vierellä kulkemista ja kontaktitreeniä. Tuollainen treeni kestää noin 15-30min. Ja toki tässä kotona tulee puuhailtua kaikenlaisia pikkujuttuja. Kokoajanhan se vaatii tietynlaista ylläpitoa, kulkemista, aikaa, vaivaa ja suunnittelua eli jonkun ulkopuolisen silmin varmaan tähän touhuun kuluu todella paljon aikaa. Itse sitä ei enää niin osaa ajatella, kun se koira kulkee lähes kaikkialla mukana ja siitä on tullut osa omaa arkielämää ja elämäntapaa. Ja toki viikkoon kuuluu tokotreenit 1krt/hallitreenit ja noin 1-4krt kotitreenit. Frisbeetä kevät-syksy säännöllisesti kerran viikossa ryhmätreenit ja oman mielenkiinnon mukaan kotona treenailua. Domilla on myös paljon vapaapäiviä ja silloin se viettää ihan tavallista koiranelämää juoksennellen vapaana metsässä ja moikkaa koirakavereita.

kuva3
Mitä muuta harrastatte ?

Domilla on töistä välillä vapaatakin ja vapaa-ajalla joko rentoillaan tai harrastetaan. Harrastuslajeina Domilla on koirafrisbee ja toko. Tokosta kerätty TK1 koulutustunnus ja tällä hetkellä kisataan avoimessa luokassa ei niin hyvällä menestyksellä, koska Domi saa aina hepulin kesken kokeen ja on jouduttu keskeyttämään. Mutta tämähän ei onneksi ole niin  vakavaa ja suunta on aina vain eteenpäin. Tarkoitus olisi joskus päästä kisaamaan voi/evl luokkaan. Liikkeet Domilla on hallussa, mutta välillä vaan iskee hepulikohtaus kesken kaiken. Nykyäänhän Domilla on oikeus käyttää työvaljaita kokeissakin ja tätä tullaan varmaan kokeilemaan seuraavan kokeen kohdalla. Eli testataan antaako valjaat omanlaista varmuutta tekemiseen. Ainakin ohjaaja saa niistä jonkunlaista voimaa ja varmuutta. Valjaslupa on hyvä myös sen takia, että jos kokeen aikana rupeaisi vaikka palohälytin huutamaan tai joku muu opetettu ääni kuulumaan, niin Domilla on oikeus tehdä työnsä ilman, että se vaikuttaa kokeen arviointiin. Toki tässä joudun sitten olemaan tarkkana, että muistan pistää kännykän äänettömälle, ettei se rupea soimaan kesken kaiken. ..

Koirafrisbeessä Domi kisaa microdog-sarjassa ja päälajina freestyle eli temppuilua musiikin tahdissa ja frisbeekiekkoja koppaillen. Domin kanssa on kisattu 3 kertaa Suomessa ja frisbeeuraa takana noin 4 vuotta. Domi on mukana frisbeekoirayhdistyksen näytöksissä ja tapahtumissa myös.

Millaisia suunnitelmia on tulevaan?

Domilla on tänä kesänä taidontarkistustesti (2v välein), joten se on tämän vuoden päätavoite. Sitä varten harjoitellaan nyt ahkerasti hihnassa kulkemista ja vieraiden ihmisten kohtaamista. Yritetään katkaista hepulikierre tokokentillä ja edetä siinä lajissa. Frisbeessä kisaillaan, jos kisoja järkätään ja pidetään hauskaa. Domi jatkaa työssään kehittymistä ja vie tietoa eteenpäin maailmalle kuulokoirista ja niiden oikeuksista. Domi näyttää, että osaa ne pienetkin koirat! Muiden suunnitelmien osalta kaikki on avoinna ja eletään hetki kerrallaan.

Kokemuksesi FitDog-tuotteista?

FitDog-tuotteet tuli meidän elämään mukaan vuonna 2013, kun voitettiin palautusjuomajauhepussi Suomen ensimmäisistä frisbeekisoista. Siitä lähtien tuotteet on olleet aktiivisessa käytössä. Käyttö on vain lisääntynyt, kun Domin työ tuli kuvioihin.

FitDog on Domin taikajuoma. Monen monta pullollista uponnut energia- ja nesteytys kuin palautusjuomaakin tuon pienen bossun massuun näiden vuosien aikana. Juoma josta saanut energiaa kesähelteille ja pitkille matkoille. On saatu pidettyä nestetasapaino kohdillaan stressaavissakin tilanteissa FitDogin avulla. Ennen väsy iski nopeasti varsinkin stressaavissa tilanteissa ja jännissä paikoissa, kun ei kyennyt juomaa vettä kunnolla ja ruokakaan ei kelpaa siinä tilanteessa. Ja silloin kun väsy iskee niin tulee ylikierros mukaan kuvioihin. FitDog on tuonut maistuvuutta tavalliseen veteen sen verran hyvin, että sitä Domi juo mielellään missä tilanteessa tahansa. Vaikka vähän jännittäisi niin FitDogia kelpaa juoda ja sitä odotetaan kuola valuen. Kovimmassa käytössä ollut energia- ja nesteytysjauhe niin treeneissä, matkoilla ja kisoissa. Palautusjuomajauhetta käytetty silloin tällöin kun tehty kovempaa ja fyysisesti rasittavampaa treeniä. Pitkät reissupäivätkin jaksaa hyvin FitDogin voimalla, kun saa välillä vähän ladattua energiavarastoja.

Linkki Domin blogiin: http://domibostoni2.blogspot.fi/

Kuulokoirayhdistys:  http://www.koiratukena.fi/koirat-tukena/kuulokoira/

Jutun kuvat Jasmin Pyykkö

kuva9

Labradorille suojelutulos !

Tällä kertaa haastattelimme blogiimme monitaiturikoira Simban omistajaa Emma Alvetta:

Olen 23-vuotias viimeisen vuoden eläinlääketieteen opiskelija Helsingistä. Simba (FI TVA FI VPVA FI KVA HK3 EK3 JK2 IP1 BH AD Pikku-uikun Tusse Patukka) on viisivuotias metsästyslinjainen labradorinnoutaja uros ja minun ensimmäinen koirani. Ennen Simban tuloa olin vannoutunut hevosharrastaja, enkä ollut ikinä kuullutkaan tokosta tai agilitystä, palveluskoiralajeista puhumattakaan. Simba on koira, joka on muokannut elämäni aivan uuteen uskoon. Tällä hetkellä kotoa löytyy Simban lisäksi myös kohta kaksivuotias belgianpaimenkoira malinois uros Tuhma (RTK1 BH Frosty Forest Knock Out) ja toivottavasti ensi keväällä myös Simban pentu:)

(c) Claudia Ottka

Kuva Claudia Ottka

Kerro vähän tarkemmin Simbasta ja siitä mitä harrastatte ?

Simba on väsymätön työmyyrä. Kuin partiolainen, se on aina valmiina treeneihin. Se on loputtoman pallohullu, ja tennispallon voimin motivoitavissa ihan mihin vain. Palloleikkejen lisäksi sillä on valtava saalisvietti, mikä näkyy erityisesti purutreeneissä. Se tykkää riepotella ja repiä leluja. Parasta pienen noutajapojan mielestä kuitenkin on heilua rytmikkäästi häntänsä tahtiin kenkä tai sukka suussa, mieluusti sängyllä seisten. Arjessa se on huomaamaton ja helppo, treeneissä aina täysillä mukana. Palkattomuus ei sitä lannista, vaan häntä vispaa hullun lailla koko suorituksen läpi. Simban kanssa on kokeiltu vähän kaikkia lajeja maan ja taivaan väliltä. Koiratanssi taitaa olla se yksi ala, minne ei vielä eksytty. Kaikkea on lähdetty ennakkoluulottomasti kokeilemaan, ja koiran osoittaessa luonnollista kykyä ja paloa kaikkiin lajeihin, ei mitään ole malttanut olla treenaamatta/kisaamatta.

(c) Hannu Juottonen
Kuva Hannu Juottonen

Tokoa on kisattu aina TVA:ksi asti. En ole luonteeltani pilkunviilaaja, eikä toko tämän takia minun lajini. Agilityssä Simba on rotuisekseen yllättävän ketterä ja nopea, se laji onkin vauhtinsa ja koiran ja ohjaajan yhteisen tekemisen takia noussut yhdeksi lempilajeistani. Agilityssä Simbalta puuttuu yksi SERT-A valioitumisesta. Vesipelastusta on kisattu muutama kesä. Viime kesän Simba kisasi lainaohjaajan (Jessi Landen) kanssa. Voittajaluokasta Simballa on yhdeksän ykköstulosta, labradorien rotumestaruushopeaa ja menneeltä kesältä SM-pronssia. PK lajeja on harrastettu Simban junnuhetkistä lähtien. Alkuun pelkästään hakua, mutta äkkiä lajikirjoon tulivat myös jälki ja muut etsintäkokeen osa-alueet. Simba on aina ollut ilmavainuinen koira, ja sen myötä haku sille aina helppoa, jälki hieman haasteellisempaa. Kieltämättä jälkikepit löytyivät myös nenä pystyssä laukaten ja välillä maatasosta hajun suuntaa ottaen:) Tottis on aina ollut sen heikoin puoli. Maastosta pisteet lähentelevät usein kahtasataa, mutta heikosti opetetut perusasiat tottiksessa ovat vaivanneet kisauraa alusta alkaen. Hausta Simba on käyttövalio ja tämän vuoden Noutajien hakumestaruus hopeamitalisti. EK:ssa kisaamme voittajaluokassa ja jäljellä se siirtyi tänä vuonna voittajaan.

(c) Tiina Jurvakainen5

Kuva Tiina Jurvakainen

Uutena viime keväällä aloitimme suojelun harrastamisen. Koko juttu lähti kaverin kanssa heitetystä läpästä, että osaisikohan kiihkeästi hakumetsässä maalimiestä ja treeneissä ohjaajaa haukkuva koira osata purra. Ei muuta kuin kokeilemaan, ja sille tiellä olemme edelleen. Puruissa Simba meni välillä eteenpäin isoin harppauksin ja välillä otettin sitten taas hieman takapakkia. Mutta rotuisekseen se on alusta asti purrut yllättävällä voimalla ja hyvällä otteella. Peltojäljellä ollaankin sitten pyöritty hetki jos toinenkin tänä kesänä/syksynä. Metsäjäljellä koira on saanut juosta niin kovaa kuin haluaa, sillä mahtavan nenänsä ja keppimotivaationsa takia ovat kepit aina nousseet. Paeltojäljellä on kuitenkin hieman muitakin arvostelukohteita, kuin esineiden löytäminen:) Vauhtia jäljellä on yhä liikaa, mutta nenä pysyy alhaalla ja jäljestäminen on oikeasti jo jäljestämisen näköistä. Tänä syksynä korkkasimme sitten myös ipo-kokeet ja tulokseksi alokasluokan koulari IP1. Simban C-osa videolla: https://www.youtube.com/watch?v=6XmIGJr9vgQ

Tänä syksynä Simba on myös ensimmäistä kertaa päässyt oikealle sorsametsälle. Ja siitä kyllä huomaan, että se on se työ, mihin se on jalostettukin. Nollalla treenillä noutaa vaistojensa varassa haavakkoja vaikeammastakin ryteiköstä. Edellämainittujen lajien lisäksi Simba on ollut lähtöviivalla myös muutamassa canicross- ja kickbike kisassa ja rallytokon alokasluokassakin on piipahdettu.

DSC_9916-mod_

Kuva Saara Tikka

Miten teihin on suhtauduttu esim suojelussa, onko labradori tässä lajissa herättänyt hämmennystä vai enemmänkin kiinnostusta ?

Treenaamme pienessä pururyhmässä ja sinne maalimiehemme Jukka Linnatsalo on ottanut meidän avoimin mielin ja kannustaen mukaan, siitä iso kiitos hänelle. Ensimmäiset vierastreenit vieraiden ihmisten ilmoille kävimme kesäkuussa. Ehkä hieman hämmentyneitä kasvoja oli nähtävillä, kun he rodun kuulivat, mutta koira osaa tehdessään olla vakuuttava! Mikäli rodusta on jotain pahaa sanottu, ei se minun korviini ole kantautunut. Noutajapiireissä on vastaanotto ollut ehkä kaksijakoisinta. Osa on suoraan sanonut, että lajia ei labradorin kanssa kuulu harrastaa. Noutajat on jalostettu pehmeäsuisiksi koiriksi ja purujen treenaaminen saa ne rikkomaan riistaa. Heille en voi sanoa muuta kuin sen, että Simba on onnistuneesti samana päivänä käynyt ensin aamulennolla noutamassa sorsia ja sen jälkeen suunnannut purutreeneihin. Sorsat tulevat käteen ehjänä ja hihan runko rutisee, kun Simba siihen puree. Toinen puoli noutajaihmisistä taas ovat olleen kannustavaisia uuden harrastuksen suhteen.

Minkälainen on teidän tyypillinen treeniviikko ? 

Nykyään treenataan paljon vähemmän, kuin aikaisemmin. Joku vuosi sitten saattoi viikkoon helposti mahtua kahdeksat/yhdeksät treenit ja hieman kotitottista. Useimpien lajien osaaminen alkaa olla sillä tasolla, että enää tarvitaan ylläpitäviä treenejä ja ennen kokeita/kisoja hieman enemmän. Ohjattuja agilitytreenejä on yhden/koira viikossa, puruissa käymme kahdesti viikossa. Kun kokeita on tiedossa, niin sen lajin treeniä sitten koetta edeltävillä viikoilla 1-4 kertaa viikkoon ja päälle lähes päivittäin tottista ja esineruutua. Esimerkiksi nyt suojelukoetta edeltävällä viikolla oli kolmet purutreenit, neljä jälkeä ja viidet tottikset. Koetta edeltävä päivä pidetään yleensä vapaata.

Olemme suhteellisen laiskoja yleisesti vain lenkkeilemään/kävelemään päämäärättömästi. Joten treenien ja lämppä- ja jäähkälenkkien lisäksi päivä on aika pitkälti lepoa ja lyhyttä pissalenkkiä lähipuskalle ja takaisin. Välillä innostumme aina kuukaudeksi tai pariksi reippailemaan ja käymme juoksemassa muutaman kerran viikkoon.

Minkälaisia tulevaisuuden tavoitteita teillä on ? 

Kovasti kutkuttaa kokeilla, että onko labradorista tekemään kakkos- ja kolmosluokan purut. Alkukesälle voisi olla realistista suunnitella kakkosen ipokoetta. Agilityrintamalla alkaa sen viimeisen agilitysertin metsästys. Ensi kesän agilitySM kisat olisi myös vielä mukava käydä. Tavoitteena on myös kirkastaa kuluneen kesän vepe SM pronssi kullaksi:) Puoli vuotta sitten haaveilin Simban kisaavan haun Suomen mestaruudesta, mutta tällä hetkellä en ole hausta enää ihan niin varma. Suunnitelmissa on myös ollut kokeilla sen kanssa viestiä, jos vain sopivan motivoitunut apuohjaaja löytyy. Toivotaan Simballe siis vielä monta tervettä harrastusvuotta lisää.

Fitdog-1

 

Joko olet kokeillut Rally-tokoa ?

Rally-toko on sekoitus tokoa, agilityä ja koiratanssia. Rally-toko on kehitetty kaiken kokoisille ja rotuisille koirille ja heidän omistajilleen. Lajissa tärkeintä ei ole millintarkka perusasento eikä täydellinen seuraaminen vaan omistajan sekä koiran yhteistyö ja se, että heillä on hauskaa yhdessä.

Rally-toko -radalla on erilaisia tehtäväkylttejä, mm. suunnan ja nopeuden muutoksia, istumisia, maahanmenoja, koiran ympäri kiertämistä ja korkeammissa luokissa putkia ja hyppyjä.

ida2
Rally-toko -radalle mentäessä jokaisella koirakolla on 100 pistettä ja tuomari vähentää pisteitä virheistä 1, 3 tai 10 pistettä virheestä riippuen.

Rally-toko sopii lähes kaikille koirakoille. Kisakynnys on tarkoituksella matala ja haastavuus lisääntyy ylemmissä luokissa. Luokkia on neljä: ALO (alokasluokka), AVO (avoinluokka), VOI (voittajaluokka), MES (mestariluokka). Jokaisesta luokasta on saatava kolme vähintään 70 pisteen tulosta ainakin kahdelta eri tuomarilta, jotta voi nousta seuraavaan luokkaan. ALO luokka suoritetaan koira kytkettynä, muut luokat ilman hihnaa.

ida3
Rally-tokossa saa ja on suotavaa kehua koiraa paljon, vaikka koko suorituksen ajan. Käskyt saavat olla suullisia ja käsimerkit ovat myös sallittuja. Liiallisesta tiukkuudesta ja kovasta komentamisesta sakotetaan, joten kannattaa ottaa rennosti ja kehua koiraa paljon!

Itse tutustuin rally-tokoon viime vuonna ja laji vei heti mukanaan! Iloisuus ja rentous vetosi meihin.

Toko on aina kiinnostanut minua, tosin olen hieman laiska ohjaaja ja ohjaan ”vähän sinne päin”. Haluan olla myös rennompi ja tykkään kehua ja höpötellä koirilleni treenatessa, rally-tokossa se on mahdollista myös kisatessa, mikä on näin hurjasti kisatilannetta jännittävälle ohjaajalle huippu juttu.


ida1
Kisaan corgieni kanssa AVO luokassa ja koulutan rally-tokoa koirakoulu Easy Dogilla. Omien koirieni kohdalla sekä kurssilaisten kanssa olen saanut huomata kuinka laji sopii monenlaisille koirille sekä ohjaajille.

Nessaa saa rauhoitella ennen radalle menoa kun on niin energinen ja täynnä tarmoa, Ahtia sen sijaan saa oikeen innostaa ennen radalle lähtöä. Kuitenkin aina saa huomata kuinka molemmat nauttivat tästä lajista. Toivon että mahdollisimman monet ihmiset koirineen tutustuisivat tähän mukavaan lajiin.

Mukavaa että FitDog on tukemassa harrastustamme ja nesteyttää koirat pitkillä kisamatkoilla sekä kuumina treenipäivinä.

Terveisin,
Ida Jokela & Nessa, Ahti

http://naturalstance.blogspot.fi/

ida uusi

 

SOME studying – eli YAMK opinnäytetyö FitDogille

 

Oli kevät 2013 kun päätin, että pyrin pitkästä aikaa opiskelemaan. Hain Turun Ammattikorkeakouluun YAMKin Yrittäjyys ja liiketoimintaosaamisen tutkintoon. Pääsin pääsykokeisiin. Kesäkuun alussa sain kuulla olevani raskaana ja kesäkuun puolen välin jälkeen kuulin tulleeni valituksi koulutusohjelmaan.

Näissä tunnelmissa syksyllä alkoi opintoni ja seuraavana keväänä syntyi tyttö, joka ei nukkunutkaan niitä luvattuja neljän tunnin päiväunia mikä toi opiskeluuni pienen lisähaasteen. Opinnot kuitenkin runtattiin väkisin miehen ja äitini avulla läpi ja vuoden 2014 syksyllä oli aika keksiä opinnäytetyön aihe. Kuulemma se olisi ollut hyvä olla tiedossa koko opintojen ajan, jotta työtä varten olisi saanut kerättyä tarpeellista tietoa opintojen aikana. No eipä se ollut, ainakaan minun tiedossani.

Treffasin FitDogin Lauran ensimmäisen kerran elokuussa 2014. Sen tapaamisen jälkeen tiesin ainakin kenelle opinnäytetyöni tulisin tekemään. Laura teki minuun lähtemättömän vaikutuksen välittömyydellään, innokkuudellaan ja energisyydellään. FitDog toivoi, että tutkisin kuinka asiakas sitoutetaan sosiaalisessa mediassa.

somechannels

Digitaaliset mediat ovat tulleet tärkeäksi osaksi markkinointiviestintää. Vuonna 2013 sosiaalinen media oli merkittävin suosion kasvattaja digitaalisen markkinoinnin muodoista. Sosiaalisen median tehtävänä yrityksillä on lisätä dialogia ja vahvistaa brändiä. (Divia 2014.) Suomessa esimerkiksi Taloustutkimuksen (2014) mukaan Facebookilla on jo noin 2,5 miljoonaa käyttäjää.

Tein FitDogille vertailevan tapaustutkimuksen lemmikkialalla toimivien yritysten käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa, jonka tuloksena rakentui toimintasuunnitelma ja sisältöstrategia sosiaalisessa mediassa viestimisen tueksi.

Yhtenä tärkeimpänä asiana koen, että asiakkaan tai tiedonhakijan sitouttamiseen tähtäävän sisällön on oltava vaikuttavaa ja vakuuttavaa. Vaikuttava sisältö herättää lukijan kiinnostuksen ja vakuuttava sisältö sitouttaa. Sosiaalisessa mediassa toimiminen edellyttää reaktiivisuutta, pro-aktiivisuutta ja nopeaa reagointikykyä. Sitoutuneet ja lojaalit asiakkaat tukevat yritystä vaikeissa tilanteissa. Kaikkein tärkeintä  yrittäjän on kuitenkin muistaa sitouttaa itsensä asiakkaisiinsa. Mielestäni FitDog tekee tässä hyvää työtä ja pyrkii kaiken aikaa ajattelemaan asioita asiakkaiden näkökulmasta.

assbook

 

FitDog toimii sosiaalisessa mediassa Facebookissa ja Instagramissa. Tämän lisäksi FitDogin blogissa www.fitdogway.com kirjoittaa eri lajien harrastajat ja menestyjät kisapäivistään sekä arkielämästään koiran kanssa. Verkkosivuilla ”Käyttövinkit” –linkin takaa lukija löytää tietoa yrityksen tuotteista. Sieltä tietoa koirien energia- ja nestetarpeesta saavat esimerkiksi agility-, paimennus-, ja metsästyskoirien omistajat. Itselleni uutena tietona tuli mm. se, että FitDogin tuotteista on apua myös tiineille ja imettäville nartuille tai ihan joka turrelle kuumien kesähelteiden aikana.

Juhannuksen vietin kahden näytön ja maksalaatikon kanssa kotona muiden syödessä hyvin ja poksautellessa skumppapulloja. Mutta se kannatti. Pikkuhiljaa tajusin, että tämähän alkaa olla tässä. Lokakuussa 2015 työ vihdoin oli valmis.

juhannus

 

Opinnäytetyö viimeisteli opintoni erinomaisesti. Omistan kaksi veteraani-ikäistä rhodesiankoiraladya, joten koiramaailmaan sukeltaminen kävi vaivattomasti. Työelämässä olen itsekin osakkaana perheyrityksessä ja peilasin tutkimuksen aikana teoriaa sekä tutkittavien yritysten toimintaa omaan yritykseeni ja sain samalla tarkkailtua kuin ulkopuolisen silmin toimintaamme verkossa. Työni ohjenuoraa seuraten sain myös omalle yritykselleni laadittua uuden sosiaalisen median viestintästrategian sekä tarinan. Tämän lisäksi olen hyvin kiitollinen, että sain tutustua Lauraan. Ehkä meidän yhteistyö jatkuu jossain muodossa tulevaisuudessakin. Toivon, että FitDog hyötyy työstäni ja saa otettua tutkimukseni tuloksena syntyneitä ohjeistuksia käytäntöön.

Työn valmistuessa takaraivossani nakutti Maya Angeloun lause: ”I’ve learned that people will forget what you said, people will forget what you did, but people will never forget how you made them feel.” Sosiaalinen media ei tässäkään eroa todellisesta elämästä.

 

image001

Kati Pesonen koirineen

 

Jos olet AMK/Yliopisto-opiskelija ja halukas tekemään opinnäytetyötä koiriin liittyen, ota FitDogiin yhteyttä ja keskustellaan lisää ! 

Laura Heinonen 
laura@fitdog.fi 
p. 050-5015522

 

 

Huippujuniori Jonna ja koirat esittäytyvät

Olen Jonna Lipponen, 14 vuotias valjakkourheilija Kaarinasta. Päälajini on canicross, mutta kisaan myös DSJ1-luokassa (1-koiran kärryluokka eli kicbike). Olen kisannut koirien kanssa myös hiihtäen ja kicksparkilla. Perheeseeni kuuluu äiti, isi ja pikkusiskoni. Koiria meillä on tällä hetkellä neljä: Suursnautseri (uros, 3-v) Martti, shetlanninlammaskoira (uros, 4-v) Riku, lyhytkarvainen saksanseisoja (uros, 1-v) Ralli. Lisäksi meillä asustelee ystäviemme suursnautseri (narttu, 8-v) Pörri. Myös vanhempani harrastavat monipuolisesti valjakkourheilua.

lipponen2

Innostuin lajista ollessani noin 10-vuotias, koska olin seurannut äitini harrastelua. Aloitin harrastuksen vanhan riisenimme Elmerin kanssa. Elmeri oli silloin jo hieman vanhempi herrasmies, jonka kanssa pienempikin juoksija pystyi kisaamaan. Kipinä lajiin syttyi jo ensimmäisissä kisoissa, Janakkalassa. Palkinnoksi sain hienon pokaalin, joka oli minulle tosi tärkeä, se on edelleen palkintohyllyllä muistona ensimmäisestä canicross- kisastani.

Pörrin kanssa olen voittanut monia kisoja. Suurimmat saavutukseni ovat vuosien 2013 ja 2014 suomenmestaruudet canicrossissa, Pörrin kanssa. Lisäksi voitin vuonna 2014 suomenmestaruuden DSJ1-luokassa, Martin kanssa. Tähänastisen kisaurani suurin kokemus on ollut vuoden 2014 EM-kisat, Ranskassa. Ranskassa osallistuin Pörrin kanssa canicrossiin ja sijoituimme upeasti neljänsiksi. Osallistuin siellä myös DSJ1-luokkaan Martin kanssa. Siinä sijoituimme viidensiksi kovassa porukassa, pitkäjalkaisten saksanseisojien joukossa.

Tulevaisuuden tavoitteenani on pärjätä SM- kisoissa 2015. Tänä vuonna MM-kisat ovat Kanadassa ja kisamatkasta tulisi niin kallis, että ne kisat taitavat valitettavasti jäädä väliin. Joten seuraava tavoitteeni on saada vuoden 2016 SM-kisoista maajoukkuepaikka, jotta pääsisin Iso-Britanniaan EM-kisoihin vuonna 2016. Jos kaikki menee hyvin toivon osallistuvani siellä kahteen sarjaan. Martti on vielä silloin hyvässä kisaiässä ja Ralli on tällä hetkellä kasvamassa tulevaisuuden vetokoiraksemme.

lipponen 1

Mielestäni kivointa valjakkourheilussa on se, että saa urheilla ja samalla touhuta koirien kanssa. Haastavaa lajissa on saada pidettyä oma kuntonsa niin hyvänä, että jaksaa juosta koiran perässä. Canicrossissa juoksun pitää olla todella rullaavaa, varsinkin kun vetokoira on vahva, suuri ja nopea.

Rohkeasti vaan mukaan kokeilemaan vetolajeja ! Kokeilemaan pääse pienellä varustesatsauksella, riittää kun hankkii koiralle valjaat ja itselle kunnon vetovyön, joustavan vetonarun ja lenkkarit. Laji on yhteistä hauskanpitoa koiran ja ihmisen välillä. Aloittaminen on helpompaa, jos koira ei ole liian iso ja vahva. Tässä lajissa sekä ohjaajan että koiran kunto kasvaa kohisten!

-Jonna Lipponen

lipponen 4

 

Triathlonia ja joogaa nelijalkaisten kanssa                    

Minulta on muutaman kerran pyydetty blogikirjoitusta siitä minkälaisia vinkkejä voisin antaa kuntoiluun yhdessä koirien kanssa. Toivottavasti joku saa tästä kirjoituksesta ajatuksia omaan harrastamiseensa !

Vähän taustaa aiheeseen: Olen koirien lisäravinteita valmistuttavan yrityksen, FitDog Finland Oy:n, perustaja ja toimitusjohtaja ja olen aina ollut kiinnostunut niin liikkumisesta kuin koiristakin. Myös terveet elämäntavat ja hyvä ravinto kiinnostavat minua ja olivat yksi syy siihen miksi aikoinaan halusin perustaa yrityksen, joka kehittää koirien hyvinvointia edesauttavia lisäravinteita. Vuosien varrella minulla on ollut hyvin erilaisia koiria ja olen harrastanut niiden kanssa monenlaisia lajeja. Viime vuosina useastakin syystä johtuen aktiivinen koiraharrastaminen kilpailuineen on jäänyt ja olen keskittynyt nauttimaan koirieni seurasta muutoin.

lenkki2
                                 Lauma juoksulenkin jälkeen

Viimeisen vuoden aikana olen innostunut triathlonista ja osallistuinkin tänä kesänä ensimmäisen kerran triathlonkilpailuihin. Heinäkuun alussa suoritin Vierumäellä perusmatkan sisältäen 1.5km uintia, 40km pyöräilyä ja 10km juoksua. Elokuun puolessavälissä osallistuin kotikaupungissani Turussa järjestettyyn sprinttikilpailuun, jossa matkana oli 750m uintia, 20km pyöräilyä ja 5km juoksua. Triathlon on monipuolinen ja hieno laji mutta siinä kehittyminen vaatisi määrällisesti aika paljon harjoittelua. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin kotona 6 koiraa; 4 karkeakarvaista mäyräkoiraa sekä groenendael ja malinois. Koiratkin on ehdittävä liikuttamaan ja olenkin pyrkinyt keksimään keinoja, joilla voisin yhdistää oman ja koirieni liikkumisen.

Koiristani nuorin on 2,5 vuotias käyttölinjan malinois Tämä on Formula eli Ässä. Ässä on nimensä mukaisesti Formula ja aina innokas ryhtymään minun kanssa mihin vain. Koiristani Ässä osallistuukin eniten minun liikuntahetkiini eri lajien parissa eli Ässä on mahdollisuuksien mukaan mukana juoksemassa, pyöräilemässä sekä uimassa. Muut koirat osallistuvat lähinnä kävelyille ja juoksulenkeille. Lisäksi juoksutan mäyräkoiria Kickbikella eli potkupyörällä.

Kun aloitin triathlonharjoittelun kesällä 2014 en osannut/pystynyt/jaksanut uida vapaauintia 25 metriä enempää kerrallaan. Räpiköin allastreenien lisäksi mökillä meressä ja Ässä pyöri ympärillä henkivartijana… Käytän pidemmissä uitoissa Ässällä pelastusliiviä, itselläni on avovesiuinnissa märkäpuku joka helpotti kovasti, kun en jaksanut kunnolla uida. Onneksi Ässä oli tukena ja turvana !

blogi1

                            Ensimmäisiä uintikertoja kesällä 2014

melomassa

Ässää olen uittanut myös kanootin vierellä, joka on tämäkin loistava kuntoilutapa niin itselleni kuin koirallekin.

Triathlonpyöränä minulla on maantiepyörä ja kun treenaan tällä pyörällä, en pysty ottamaan koiria mukaan. Pidän kuitenkin erittäin paljon myös pyöräilystä maastossa ja näillä lenkeillä Ässä pyyhältää mukanani maastopyörän rinnalla. Poljen hiekkatietä ja metsäpolkuja ja Ässä kiitää vierellä vapaana. Ässä on nöyrä ja tottelevainen koira, joten sen hallinta myös pyörän päältä onnistuu hyvin. Mäyräkoiristani en menisi tässä suhteessa takuuseen…

ässä1

Juoksutreeneissä saatan lähteä joskus lenkille jopa niin, että vetovyössä on kiinni 4 tai 5 koiraa. Tämä menee kyllä lähinnä jarrutteluksi ja kroppa kipeytyy,  joten useimmiten minulla on isot koirat vapaana ja pikkukoirat vetovyössä juoksulenkeillä. Juoksen mielelläni myös umpimetsässä Ässän kanssa kahdestaan ja silloin koira on taas vapaana.  Näiden juttujen lisäksi teemme tietysti normaaleja kävelylenkkejä ja metsässä samoilua jotka ovat kaikki loistavaa harjoittelua myös triathlonia varten. Nautin myös kovasti hiihtämisestä ja viime keväänä olinkin mökillämme Kuuusamossa lähes 2 viikkoa, jossa Ässän kanssa hiihdettiin niin laduilla kuin metsän keskelläkin päivittäin.

hiihto2

 

Suosittelen reippaille kävelylenkeille, juoksuun ja hiihtoon vetovyötä joustavalla narulla. Näin omat kädet ovat vapaana ja on paljon miellyttävämpää liikkua. Itselläni on käytössä Non-Stopin norjalaiset vetovarusteet näihin hommiin.

Viime vuosina olen innostunut hurjasti myös henkisen puoleni kehittämisestä fyysisyyden ohella.  Joogaan ja meditoin lähes päivittäin. Joogamatollani on välillä ruuhkaa, kun koirat ”osallistuvat” omalla tavallaan…

blogi3

 

Yhteenvetona sanoisin että monipuolinen liikkuminen yhdessä koiran kanssa on mahdollista. Useimmat koirat nauttivat kävelyn ohella myös juoksemisesta ja mäki/rapputreenithän voi vetää läpi yhtä hyvin yhdessä koiran kanssa kuin yksinkin. Kyllä meistä useimmat koiralleen häviävät kunnossa, kun viivalle lähdetään…

Mielestäni hankalinta koiran kanssa liikkumisessa on se, jos koiria on monta eikä kaikkia pysty pitämään vapaana. Silloin joutuu tekemään valintoja siitä kuka milloinkin lähtee lenkille. Ja luonnollisesti talven mittaan karsiutuvat pois yhdessä pyöräily ja uinti. Mutta toivotaan että lumiset kelit mahdollistavat hiihtämisen tai lumikenkäkävelyn ensi talvena.

ässä

FitDog on suunnittelemassa yhteisiä liikuntaryhmiä koirille omistajineen, laitamme tästä lisätietoja heti kun saamme suunnitelmat valmiiksi !

Ihanaa aurinkoista loppukesää kaikille !

 

Laura Heinonen
&
Luka, Ässä, Kiukku, Kerttu, Wilja ja Piki

Instasta voi seurata elämääni koirieni kanssa jatkossakin: https://instagram.com/laurahheinonen/

mäykyt

 

 

« Vanhemmat artikkelit

© 2016 FitDogWay

Teema: Anders NorenYlös ↑